Kolmannen viikon ketutus alkaa olla unohdettu. Tämänkään viikon alku ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta tsemppasin ihmeen hyvin keskiviikosta eteenpäin. Salitreeni kivisteli kroppaa ihanasti ja sai arvostamaan sitä, että joku huutaa vieressä: “Jaksaa, jaksaa!” Kaverikin on jo hyvä kannustin salille, jos PT tuntuu liian kalliilta sijoitukselta.  Kaveria vaan tuskin kiinnostaa, punnerratko tarpeeksi alas tai onko selkäsi asento rintalihaslaitteessa oikea, mutta onpahan treeniseuraa. Ainakin minua motivoi liikkumaan jo se, että joku katselee vieressä. Enemmän kyllä motivoi tietysti se, että joku painostaa tai hiillostaa vieressä, kun yritän olla kiroilematta ääneen. (Sitä hampaiden välistä pusertunutta “perrrrrsikkaa” ei muuten laskettu, jos joku sen kuuli.)

Maanantainhan nukuin kokonaan, sillä sunnuntaiyö tuli valvottua portaalin julkaisun kanssa säätäessä. Tiistaikin meni vielä pienessä koomassa, mutta keskiviikkona tsemppasin ja houkuttelin naapurin kanssani iltalenkille. Torstaina kävin salilla treenaamassa PT:n kanssa. Sovimme yhteistyökumppanini Hakaniemen Lady Linen kanssa, että näemme PT-Tommin kanssa kerran viikossa tämän timmiyshaasteen loppuun asti. Tapaamiset ovat minulle ilmaisia, koska LL halusi tukea timmiytymiskuuriani. Keksimme kuitenkin teillekin jotakin kivaa. Jos ette ole vielä lukeneen ilmaisista ryhmäliikuntatunneista, kurkistakaapa tätä postausta. Perjantaina lenkkeilin illalla ja lauantaina taas heti aamusta. Sunnuntai on liikuntalukujärjestyksessäni lepopäivä, mutta alkuviikon lusmuilun vuoksi lähdin lenkille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edistyskuvista tuli tällä viikolla hyvä fiilis. Ei ihan kuitenkaan mikään huippuhyvä, mutta sellainen, että kyllä tässä koko ajan edetään. Olen vaan liian kärsimätön, sillä tahdon tuloksia heti ja suutun itselleni lipsumisesta. Ärsyynnyn, kun mietin, miten paljon enemmän edistyminen näkyisi, jos en olisi lipsunut yhtään. Toisaalta taas tiedän, että jos en koskaan lepäisi tai herkuttelisi vähän, olisin todella kiukkuinen ja vieläkin ärsyyntyneempi, jos se on edes mahdollista. Ei tässä tasapainoilussa kai vaan voi olla täysin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Muutama teistä ehdottelikin näiden edistyskuvien vertaamista aloituskuviin, mutta sen aion tehdä vasta viimeisessä postauksessa. Pahoittelut epäloogisuudesta, mutta en jotenkin vaan halua vaihtaa vertailutekniikkaa kesken postaussarjan. Olen rutiinien orja.

timmiyskuuri vko4

Sitten viikon tunnustuksiin. Maanantaina söin katkonaisten unien välillä kaikkea typerää sipseistä jäätelöön. Kokonaisen yön valvomisen jälkeen kroppa suorastaan huusi suolaa, sokeria ja rasvaa. Torstaina taas (rankan salitreenin jälkeen tosin) naapurini leipoi vadelmamuffinsseja, joita söimme muutamat teen kera meren rannassa. Sellaisesta ei saa kieltäytyä millään dieetillä, sillä ihmisen mielenterveys kuulemma kärsii, jos kieltäytyy toisten leipomuksista. No, tiedän. Ei tämä ole niin vakavaa. Muistinpa muuten kuvata vihdoin uuden palautumisjuomasuosikkinikin tänne. Ensimmäiset sulaneelta Ville Vallaton -jäätelöltä maistuneet purkit lähetti blogini kautta makutestiin Gainomax, seuraavat tilasinkin jo Hyvinvoinnin tavaratalosta.

timmiysruuat4

Ensi viikkoa kohti suuntaan hyvillä mielin. Näkyvät ja tuntuvat todisteet timmiyskuurin etenemisestä kannustavat kovasti jatkamaan sitä entistä motivoituneempana. Lähiaikoina ajattelin opetella hieman uusia treenijuttujakin, jotta saisin elämäntapamuutoksestani kaiken ilon irti. Esimerkiksi sykevyö on meikäläiselle täysin outo kaveri, mutta siitä saattaisi kuulemma olla apua salitreeneissä. Varo vaan, toimistokollega! Aion voittaa tämän haasteen. ;)

(sininen toppi ja kamera saatu)