Voi tätä kesää! Tekisi mieli postata kolme kertaa päivässä, mutta kun ihmiset ovat töissä, kesätöissä, rannalla tai kaupungilla, kukaan ei ole oikein lukemassa postauksiani. Harmittaa myös, kun bloggaajat ovat yleisestikin hidastaneet postaustahtiaan tai keskittyneet muutaman rivin kuulumisiin kunnon postausten sijaan nauttiakseen kesästä. Ehkä tästäkin syystä kevät ja syksy kuuluvat suosikkivuodenaikoihini. Kesällä kaikki on jotenkin blogimaailmassa niin kuollutta ja talvella taas bloggaajat kiukuttelevat huonoista kuvausolosuhteista ja pimeydestä. Onneksi naistenlehdet säilyttävät kesällä tasonsa ja niihin voi luottaa. Tämä on yksi syy, miksi minä en usko blogien koskaan syrjäyttävän printtimediaa. Blogimaailma ei ole tarpeeksi stabiili eikä luotettava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asukuvat jäävät tällä kertaa valitettavasti aika minimiin, sillä ns. rumanaamapäivä pääsi pitkästä aikaa yllättämään jostakin kotitalon kulman takaa. Olen kyllä nukkunut viimeisen viikon sisään enemmän kuin aikoihin, liikkunut enemmän kuin aikoihin ja jopa syönyt suolaa vähemmän kuin hyvin pitkiin aikoihin, mutta nuo silmäpussit vaan ovat ja pysyvät. Niihin ei auta mikään! Kesällä päivettynyt iho vielä yleensä saa ne näyttämään jotenkin pienemmiltä ja vähemmän ärsyttäviltä, mutta nyt siitäkään ei ole ollut apua. Onko se sitten reilua, että silmäpussukat ärsyttävät peilikuvassa seuraavat 60+ vuotta? No, ei ole. Kiitos vaan typerille geeneilleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

toppi – H&M

rannekorut – H&M

hame – SheInside (saatu)

kengät – Spirit

Meinasin jäätyä totaalisesti eilen. Kuulin, että eräs hyvin epämiellyttävä ihminen seuraa elämääni blogini kautta. Jos olisin vielä Bloggerissa bloggaamassa, olisin tasan säätänyt heti salasanat päälle ja hionut strategiaa pari päivää, mutta täällä portaalissapa se ei onnistu. Ja sillä keinolla tuli aikoinaan vaan turhaan peloteltua ihmisiä, kun moni oletti heti, että hetkellinen blogin piilottaminen tarkoitti bloggaamisen lopettamista. Toiset ihmiset oppivan virheistään ja keksivät ratkaisuja ongelmiin, mutta minäpä en vielä melkein kuudenkaan vuoden päästä tiedä suurempaa blogiin liittyvää haavetta kuin sen, että saisi jonkinlaisen lukijatunnistimen, jolla voisi blogata epämiellyttävät ihmiset. Ajat muuttuvat, ongelmat pysyvät.

Pitkästä aikaa päässäni pyörii sen verran kaikkea, että meinasin julkaista tänään pelkän tekstipostauksen. Onneksi sain kaverini napsaisemaan edes pari kuvaa tänne sekaan, sillä pelkkää tekstiä sisältävät postaukset ovat aikamoisen raskaita lukea, vaikka kappaleet olisi jaettu kuinka loogisesti. Ja mitään väliotsikoita en kyllä ala postauksissa käyttää, joku raja sentään tähän touhuun. Nyt kutsuu halihetki poikaystävän kanssa, josta olen ollut mielestäni ikuisuuden erossa, vaikka näimme ihan muutama päivä sitten. Ensitapaamisestamme alkaa olla kohta aika tasan puoli vuotta. Sitä voisi jo melkein juhlia. ♥