Hiihtäminen tuntuu joka vuosi vain kivemmalta. Ennen suorastaan inhosin sitä, koska koululiikunta antoi sille ikävän kilpailulaji-leiman. Lapsia kannattaisi ehkä kannustaa liikkumaan liikkumisen ilosta eikä siksi, että voisi olla paras jossakin. Ne vähemmän parhaat kun saattavat alkaa kammota lajia, kun kokevat, etteivät ole siinä tarpeeksi hyviä, jotta voisivat sitä harrastaa. Kesti vuosia ennen kuin suostuin uudelleen suksille koululiikunnan jälkeen. Se touhu yritti pilata minulta monta lajia, joihin olen nyt vanhempana sitten “pakolla” tutustunut uudelleen. Tutustunut ja ihastunut. Tälläkin kertaa oli tarkoitus lähteä mäkeen, mutta aurinkoiset ladut vetivät enemmän puoleensa kuin jo osaksi sulanut rinne.

WP_20130329_004

moumou_halti

WP_20130329_003

Haltin Halle-kevytuntuvatakki auttoi minut jäätävän talven yli. Yleensä käytin sitä farkkujen kanssa, mutta oikein karuilla pakkasilla puin alaosaksi samasta sarjasta saamani toppahousut. Kuvia en koskaan housuista napsinut, sillä minun ja naapurini iltakävelyillä ei ollut koskaan kameraa mukana. Hieman slimmimpää mallia olevat Lempi-housut pääsivät nyt kuitenkin limenvihreinä mukaani laturetkelle, jolle tajusin ottaa kamerani mukaan. Vaikka aurinko paistoi ja pakkasasteita oli vain viisi, järvellä puhaltava tuuli pakotti harrastamaan kerrospukeutumista. Tuulitakin alle pääsivät urheilurintsikat, t-paita sekä pitkähihainen paita. Eikä noissa kerroksissa ollut kyllä ainuttakaan liikaa. Harmi, että untuvatakki olisi ollut jo hätävarjelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

WP_20130409_005

moumou_hangessa

On jotenkin sanoinkuvaamattoman rentouttavaa hiihtää jäällä keskellä ei mitään. Muut hiihtäjät sujahtavat vauhdilla ohi tai ovat yleensä niin kaukana, että he näyttävät melkein muurahaisilta eikä muurahaisista ole eläinrakkaalle ihmiselle häiriöksi. Ulkoilussa on kuitenkin parasta se oma rauha itselleen ja ajatuksilleen, vaikka tällä kertaa sainkin äidin juttuseuraksi. Lähijärvellämme menee useita latulenkkejä, joista lyhyin on suunnilleen 2 kilometriä. Pisin lenkki taitaakin olla koko järven kiertäminen, joka on suunnilleen 20 kilometriä. Sitäkin lenkkiä voi tietysti pidentää mielensä mukaan, mutta meikäläisen kokemuksella se on kertarysäyksenä juuri sopivan raskas lenkki.

Kiitos äidilleni laturetkiseurasta ja järven rannalla lisäksi kuvaajanani toimimisesta, kiitos myös luontoäidille ihanasta ulkoilusäästä ja kiitos tietysti talveni blogilahjallaan pelastaneelle Haltille! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA