Sorbettiunelmia

Ulkona on plussa-asteita eli sain kaivella ihan luvan kanssa käyttööni avokkaat. Koetan kovasti olla höpöttämättä jokaisessa postauksessa keväästä, mutta vaikeaahan se  tällaiselle sekopäälle on. Kaivelen melkein päivittäin kenkäkokoelmaani etsien inspiraatiota ja muistellen kenkäparien tarinoita. Omistamastani vaatemäärästä tunnen usein huonoa omatuntoa sekä ahdistusta, mutta kengistä en ahdistu juuri koskaan. Ne ovat niin tärkeitä, että vaikka joutuisin käyttämään loppuelämäni samoja farkkkuja ja samaa paitaa, rajaton kenkäkokoelma kompensoisi ärsytyksen. Vielä kun jonakin päivänä löytäisin nuo pleksikorot nudeina itselleni. Ja punaisina. Ah, tätä kohtuuttomuutta!

toppi – Amisu

jakku – Sasha

housut – Liu Jo Jeans

koru – La Puella (saatu)

kengät – Maison Martin Margiela for H&M

Vaikka en pastellivärien ylin ystävä olekaan, ne miellyttävät satunnaisesti silmääni niin, että saatan pastellivärejä sisältävän asun lisäksi käyttää pastellisia sävyjä myös asusteissani. Lakkailin kyntenikin pastellisiksi, mutta en sitten älynnyt ottaa lähikuvaa mintunvihreistä kynsistäni. Tuosta ihanasta korusta, jonka koristeena on rauhanmerkki, tajusin onneksi pyytää kuvaajaani nappaamaan lähikuvan. Josko nyt olisi niin, että oppisin hiljalleen käyttämään koruja edes kerran viikossa. Ei tämä tunnu enää niin kamalalta, vaan alan jopa tottua siihen, että asu viimeistellään korulla. Ilmeisesti en vaan osaa panostaa asusteisiin ja hiuksiini samaan aikaan, koska päädyin sitomaan hiukseni vain tylsälle solmunutturalle.

Nämä olivatkin sitten viimeiset asukuvat noilla vanhoilla hiuksilla, sillä kuvien ottamisesta seuraavana päivänä pääsin pitkästä aikaa istahtamaan Villeni kampaamotuoliin. Alan yleensä vaalentaa hiuksiani kesää kohden, mutta pianpa näette, päädyinkö tällä kertaa tekemään niin vai pyysinkö hiuksiini jotakin ihan muuta. Olen tässä alkuvuodesta vihjaillut vaikka mitä hiussuunnitelmia, mutta kuulun myös niihin ihmisiin, jotka on helppo puhua ympäri kokeilemaan vaikka mitä uutta. Pian näette, millaiseen lopputulokseen tällä kertaa päädyimme. Itse olen uusiin hiuksiini ihan hurjan tyytyväinen, mutta olen kyllä aina Villen tuolista noustessani.

Viimeistelin muuten tämän postauksen juuri Kylmäkoskella mustassa nojatuolissa aamuteetä siemaillen. Junailin itseni tänne eilen pääsiäislomaa viettämään ja täytyy todeta, että joskus pidempi tauko kotiseudusta tekee ihan hyvää. Nyt vanhat lenkkipolut houkuttelevat tosissaan ja liiankin tutuiksi käyneet maisemat tuntuvat jotenkin jopa tuoreilta. Onneksi täällä ehtii nyt viipyä hieman pidemmän ajan kerralla. Ah, pääsiäislomaa! :)