Tämä päivä kuluikin taas ihan hujauksessa, sillä tekemistä riitti ihan aamusta iltaan. Tassuttelimme Jonnan kanssa Indiedaysin toimistolle heti aamusta ja lähdimme sieltä porukalla Leppävaaraan kuvailemaan erästä tulevaa kampanjaa. Siihen aiheeseen palailen ensi viikolla aivan mahtavan videon kera. Sen verran rankka päivä oli, että oletan lopputuloksenkin olevan energinen ja teille lukijoille mieluinen. Ainakin annoimme kaikkemme. Harvemmin kyllä suostun edes lähtemään mukaan projekteihin, joihin en ole valmis panostamaan vähintään sataprosenttisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkän kuvauspäivän ja valkoviinin kera nautiskellun nuudeliaterian jälkeen napsimme pitkästä aikaa hieman asukuvia. Uhrauduin pomppimaan lumisateella pikkumekossa, kun en tajunnut pyytää asukuvia kauppakeskuksessa. Kyllä sitä aina hetken kestää puolialasti ulkona, jotta voi esitellä uutta mekkoaan. Olen niin innoissani tämän kevääni kanssa, etten vaan suostu käyttämään toppapukua. Tahdon kevään ja uskon vakaasti, että jos pukeudun keväisesti, kevät myös saapuu nopeammin. Tämä taktiikka on kuitenkin toiminut aiempina vuosina vallan mainiosti. Ihan ilman takkia en kuitenkaan vielä ulkona hiihtele, mutta vähissä vaatteissa kuitenkin. As you can see.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko – In Love With Fashion (saatu)

takki – katri/n

sukkahousut – Vogue (saatu)

kengät – China Girl

Nyt liu’utaan taas neiti Moukolan pieneltä mukavuusalueelta pois, sillä jos joku tässä blogistaniassa inhoaa sukkahousuja, se olen minä. Tänään kuitenkin päätin kokeilla erikoisten sukkahousujen taikaa. Niitä kun on usein verrattu huulipunaan eli jos asu on muuten tylsä ja mitäänsanomaton, kuviollisten sukkahousujen pitäisi pelastaa tilanne. Jälleen kerran tuli näytettyä takamusta pukeutumissäännöille. Tällä kertaa kyytiä sai sääntö nimeltä: “Jos jalkasi eivät ole anorektiset, älä käytä kuvioituja sukkahousuja, jotka vetävät niihin huomion.” Kuinka tylsää elämä olisi, jos ei saisi pukeutua juuri niin kiinnostavasti kuin haluaa? Muutamakin ihana tyttö pyysi viikonloppuna blogiini konkreettisia esimerkkejä siitä, miten pukeutua niin kuin ei muka pitäisi ja tässä on nyt taas yksi. Hyi minua. ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt uppoudun suklaaleivokseen hyvässä seurassa ja koetan herätellä itseni vielä muutamaksi tunniksi työkuntoon ennen kuin sammahdan täysin. Pitäisi kirjoittaa muutamakin artikkeli valmiiksi ennen keskiyötä. Huominen taitaakin sitten kulua jälleen lähettipoikaa odotellessa. En tahdo edes tietää, montako päivää olen elämästäni hukannut lähettien odotteluun, kun arvioidun toimitusajan haarukaksi on annettu vaatimattomat kahdeksan tuntia. Arvostan. Onneksi illalla ehtii vielä elokuviin, jos vaan saan jonkun suostumaan seurakseni. Löytyykö kenties vapaaehtoisia?