Olen juossut ja ryöminyt kissamme Finskin perässä koko viikonlopun. Sen eräs suosikkileikki kun sattuu olemaan keimaileminen, mutta se lopettaa sen aina ennen kuin ehdin kaivaa kamerani esiin. Kaikki sulokkaat asennot kestävät vain nanosekunnin ja upea poseeraukset katoavat hetkessä, kun kissa jo pinkaisee karkuun. Aivan kuin se tietäisi, mitä tahdon, ja tekisi aina täysin päinvastaisesti. Missasin hienon kuvan mm. rappusissa seisomisesta takatassuilla, vesikuppiin dipatusta kuonosta, valtavasta hännästä ilmanloikan aikana ja selällään venkoilusta matolla. Lopulta olin niin poikki, että lysähdin olohuoneen lattialle kamerani kanssa kiroilemaan.

Silloin tapahtui jotakin. Hänen armonsa asteli luokseni, istahti eteeni, odotti, että sain nostettua kamerani ilmaan ja katsoi suoraan linssin läpi sydämeeni. Kiitos, oi kiitos tästä kuvasta, senkin ovela kettu! ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA