Viikon paras yritys oli pitää hiuksia auki ja suoristettuina. Monen tunnin kiukuttelun jälkeen vaan totesin jälleen kerran, etteivät suorat hiukset ole minua varten. Kai ne pysyisivät suorina, jos ne olisi tarkoitettu suoriksi? Olen jotenkin tylsää kyllästyä johonkin, kokeilla jotakin erilaista ja todeta, että alkuperäinen tapa on edelleen se paras tapa. Ei se ruoho aina ole aidan takana sen suorempaa vihreämpää.

Viikon paras kirja on Chicling-blogin kirjoittajan Hannan ja hänen miehensä keittokirja. Kirjoja sai ostaa lanseeraustapahtumasta kaverihintaan, mutta ihana Hanna lahjoitti minulle ystävällisesti oman kirjan ja vieläpä ihan omistuskirjoituksen kanssa. Koukutuin chilipähkinöihin, mutta aion kokeilla myös hieman haastavampia reseptejä kirjasta. Safkaa-teos on selailtu läpi jo moneen otteeseen kuola suupielistä valuen. <3

gifs make

Viikon paras himotus kohdistuu työpaikkani iPadiin, jolla teemme päivän loppuraportit. En tiedä, kauanko pystyn enää vastustamaan tätä himoa! Vaikka oma läppärini on pieni ja kevyt, jokin näissä tableteissa on niin mahtavaa. En ole aiemmin suostunut edes kokeilemaan niitä, sillä arvelin (ihan oikein), että alan haluta itsellenikin tällaista. Koetan tyytyä vain silittelemään työkonettani ja hokemaan itselleni, etten tarvitse sellaista. Kamera on edelleen saatu blogin kautta.

Viikon paras hämäys tapahtui maanantaina Facebookin chatissa, kun aloin jo mennä sekaisin, kumpi chat-kuvake on Ainon ja kumpi omani. Kuten viikonloppuna huomasimme, hiuksemme ovat vielä vähän aikaa aika samaa sävyä, vaikkakaan toista meistä ei ole kirottu tällaisella hamppupehkolla. Parastahan on muuten se, että hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen Aino muutti oman kuvakkeensa peilikuvaksi, jolloin kuvamme näyttivät vielä samanlaisemmilta! :D