Äh, muistatte varmaankin eilisen ketutukseni, josta tänä aamuna avauduin? Sepä ei kadonnutkaan illalla kokonaan, vaan palasi aamulla vielä pahempana. Ryppy rakkaudessa aiheuttaa usein ryppyjä myös otsaan, mutta päätin deletoida ketutukseni heti alkuunsa suuntaamalla lounaalle ystäväni kanssa. Siitä lisää tuossa alempana kohta, mutta ihan ensimmäiseksi tahtoisin, että kiinnitätte jakamattoman huomionne asukuvien kompromissikenkiini.

Olen etsinyt ja etsin yhä edelleen mustia nahkaballerinoja, joissa ei ole mitään ylimääräistä. Ei avointa kärkeä, ei pientäkään korkoa, ei rusettia, ei niittejä eikä mitään muutakaan koristusta. Koska en pidä sellaisten löytymistä enää mitenkään todennäköisenä, ostin rusetilliset versiot lohdutukseksi. Käytän näitä siihen asti, kun törmään halumanilaisiin kenkiin. Tai sitten vaan en anna tuon rusetin häiritä, vaan päätän, että nämä ovat ihan hyvät eikä aina tarvitse olla hankala perfektionisti.

tuubimekko toppina – H&M

hame – Marimekko

kengät – Park West

Huomenna ei olekaan sitten ollenkaan töitä, vaan muutama kiva tapahtuma. Odotan innolla varsinkin ihanan Hannan Safkaa-kirjan julkistamistilaisuutta ja maistiaisia kirjan resepteistä. Olen varsin tyytyväinen, että hurja shoppailuintoni laantui ja käytän nykyään himoshoppailusta säästyneet rahat mieluummin makunautintoihin. Kroppa ei ehkä kiitä, mutta hyvä olo ja hallittavissa oleva vaatekaappi ovat  todellakin muutaman lisäkilon arvoisia saavutuksia.

Lisäkiloista tuli mieleen, että työpaikkani lähellä (osoitteessa Yliopistonkatu 5) sijaitseva Wrong Noodle Bar tuli testattua jo toistamiseen. Leikkikämppikseni bongasi hyvän Cityshoppari-tarjouksen, joka piti sitten kokeilla. Söimme kaksi samaa pääruokaa yhden hinnalla ja annokset olivat sekä maukkaita että varsin täyttäviä kaikkine lisukkeineen. CS-kortit saimme blogin kautta, mutta niitä voi edelleen ostaa, jos joku teistä ei sellaista omista ja moisen itselleen haluaa. Tuo annos on muuten lihaa sesamkastikkeessa riisinuudeleilla, jos vesi pääsi herahtamaan kielelle.

Kyllä se meikki vaan tekee ihmeitä, sillä hti, kun jättää alaripsistä ripsivärin pois, näytän kuvissa jotenkin kummalliselta. Ei pahalta, mutta erilaiselta. Tuosta ryhdistä sen sijaan en sano mitään. Tämä on muuten taas niitä päiviä, kun hiuspehko tuntuu kivan vaalealta sen epämäräisen vaalean sijaan. Tai en tiedä, muutan mieleni noista hiuksista monta kertaa päivässä! Se tumma tukka on kyllä pyörinyt niin useasti jo mielessä, että asialle on kohta tehtävä jotakin. Pitäisi vaan päättää, otetaanko tällä kertaa kylmää vai lämmintä ruskeaa ja otsatukalla vaiko ilman. :)