Nyt saa onnitella, olen nimittäin löytänyt ensimmäisen “oman” lenkkini Helsingistä! Stressasin hirveästi, joudunko aina lähtemään maalle juoksemaan tai totuttelemaan kunnolla juoksumattoon, mutta eilen illalla kävi niin kivasti, että ystäväni löysi minulle suhteellisen läheltä kotiani mukavan juoksulenkin. Seuraava tavoitteeni on lähteä laajentamaan sitä ja luoda siitä muutama pidempi versio. Ideaalitilanteessa lenkin voisi juosta 5, 8 tai 12 kilometrin versioina, mutta taidan joutua ravaamaan ainakin näin alkuun samaa lenkkiä useampaan kertaan.

Juokseminen kesällä on parasta niin aikaisin aamulla, ettei muita ihmisiä juurikaan ole hereillä eikä ilma ole vielä lämmennyt ahdistavaksi. En tykkää raahata vesipulloa mukanani ja hikoilen jotenkin yliherkästi, joten juoksen mieluiten viileässä. Illallakin olisi kiva juosta, mutta siinä on aina se riski, että juoksee liioilla tehoilla tai liian pitkään ja sitten ei saakaan unta. Pitäydyn siis aamulenkeissäni. Päiväkin on kivempi viettää, kun päivän liikunta-annos on hoidettu aamulla pois alta.

Lupasin jossakin vaiheessa kevättä tehdä lenkkikengistäni arvostelupostauksenkin, mutta se vähän jäi muuton ja muun jalkoihin. Nyt otin kuitenkin urakakseni testata kaikki kenkäni läpi ja kirjoitella niistä fiiliksiä ylös. Toivottavasti viimeistään elokuussa saa julkaistuksi pienen viertailun. Kaikki kuvien juoksu- ja treenikengät noita vanhimpia eli mustia Reebokeja lukuun ottamatta on saatu blogin kautta.

Olen käynyt jopa nolottavan harvoin kesän aikana sponsorikuntokeskukseni Hakaniemen Lady Linen tunneilla, mutta nyt koetan rydistäytyä. Maalaistytön on vaan vieläkin vaikea tottua siihen, että istutaan ratikassa monta kymmentä minuuttia ennen liikuntasuoritusta. Se tuntuu jotenkin jopa tekopyhältä, mutta kaupungissa on kaupungin tavat. Voisihan sitä kävelläkin, jos tahtoisi käyttää vajaan tunnin ryhmätuntiin kolme tuntia matkoineen. Siispä totuttelu jatkukoon! ;)