Kun kampaaja vetää esiin suoristusraudan, minä huokaisen syvään. On koettanut se hetki, kun uusi tukka viimeistellään liimaamalla se kiinni päähäni. Onhan suoristettu tukka hämäävän kiiltävä ja sileä, mutta niin kovin luonnoton ja persoonaton. Olen menevä tyyppi, joten en koe, että tyyliini sopii kampaus, jossa jokainen hius on kuin liimattu paikalleen. Minulle se ei sovi. Ihmiseksi, joka omistaa kuusi suoristusrautaa, suoristan hiuksiani aivan naurettavan harvoin ja silloinkin usein siksi, että niin saa tehtyä muhkeamman nutturan.

Pörröinen hiuspehko on mielestäni paljon kiinnostavampi kuin viimeisilleen hiottu kampaus. Tässä taisikin samalla tulla perustelu sille, miksi tykkään hiuksistani eniten, kun ne ovat “vähän sinne päin”. Kuulisin mielelläni, löytyykö lukijoiden joukosta sielunsiskoja, jotka aamulla mieluummin pörröttävät tukkaa hieman lisää sen sijaan, että kesyttäisivät sen suoristusraudalla?:)

(Kuvassa sama hiusmalli sileäksi suoristettuna ja vähän sotkuisempana.)