Nyt on taas vähän paukuteltu yksityisyyden rajoja. Kerron tämä tapauksen blogissani esimerkkinä muille, jotka saattavat harkita samanlaista temppua. Olen kaikessa hiljaisuudessa tehnyt sähköpostiini muutama kuukausi sitten roskapostisuodattimen, joka siirtää automaattisesti kaikki loppu- sekä opinnäytetöitä koskevat sähköpostit omaan kansioonsa. Se kansio ei suinkaan ole jono, jonka mukaan sähköposteihin vastaan, vaan vähän kuin toinen roskakori.

Kaikenlaisia kyselyitä liittyen blogiini satelee nykyään aivan mielettömästi. Olen monta kertaa blogissani pyytänyt, ettei minulle niitä lähetettäisi, mutta ilmeisesti toiveeni ovat yhtä tyhjän kanssa. Olen myös joskus kasannut yleisen vastauspostauksen tavanomaisimpiin kysymyksiin, jos jollekin riittäisi sellainen hyötysuhde. Mutta ei, sekään ei riittänyt. Olen nyt vähän aikaa elellyt sähköpostisuodattimeni kanssa onnellisena keksinnöstäni ja ahdistunut “vain” muista sadoista sähköposteista, kunnes koitti tämä kaunis maanantai.

Eräs opinnäytetyön tekijä oli ilmeisesti koettanut lähestyä minua sähköpostitse, mutta kun en ollut hänelle vastannut, koska en siis ollut koko viestiä edes lukenut, hän oli kaivellut esiin puhelinnumeroni ja alkoi pommittaa minua puhelimitse. Nyt siis viimeisen kerran tiedoksenne. Olen yksityshenkilö, jolla ei ole minkäänlaista velvollisuutta vastata yhteenkään kyselyyn, jos en sitä tahdo tehdä. Olen näiden blogivuosien aikana osallistunut jo kymmeniin ja kymmeniin kyselyihin, joten koen tehneeni osuuteni blogimaailmaa käsittelevien tutkimusten suhteen.

Voisitteko siis kiltit jo antaa minun olla. Teillä ei ole mitään oikeutta kaivella esiin (hyvästä syystä) salaiseksi muutettua numeroani tai muita yhteystietojani, joita ei ole julkisesti löydettävissä. Vähän ymmärrystä, kiitos.