Kotiinlähdön aika, vihdoinkin helpotusta tähän sisintäni kalvavaan koti-ikävään! Viimeinen uravalmennuskäyntikin on nyt takana ja koetan kirjoitella aiheesta kokoavaa postausta viikonlopun aikana. Työn alla on paljon muitakin rästipostauksia ja muutama kiva arvonta, mutta olen huomannut, että kun nappaa illalla läppärin syliinsä sänkyyn, postaukset kirjoittavat itse itsensä. Hirvittävän kätevää näinkin laiskan ihmisen mielestä.

Päivän asunani on ollut simppeli kokonaisuus, jossa on mukana elementtejä tulevasta hautajaisasustani. Hirveä termi muuten tuo hautajaisasu, aivan kuin sinne mentäisiin pukeutumaan ja näyttäytymään. Mutta tarkoiin siis asukokonaisuutta, jossa hautajaisiin osallistun. Alkaa jo stressata koko lauantai, kunpa se olisi jo ohi ja voisi lopettaa aiheen pyörittelyn.

Mutta kuitenkin, en tahdo raahata hirveätä vaatekasaa Kylmäkoskelle, joten puin mustan silkkitopin, mustat avokkaat ja tuon hatun ylleni matka-asuksi. Hautajaisiin laitan niiden seuraksi mustan hameen, mutta en halunnut kulkea tänään aivan kokomustissa, joten laitoin jalkaani tummansiniset farkut. Ne mahtuivat yllättäen pitkästä aikaa päälle, aika kiva tunne olla taas vähän lähempänä omia mittoja.

toppi – Silkki Center

farkut – Liu Jo Jeans (saatu)

vyö – 2nd hand

hattu – H&M (saatu)

kengät – Minna Parikka

Näissä asukuvissa näkyykin jo eilisen värihoitosession tulos. Onhan tuo tukka nyt huomattavasti tummempi ja tasaisempi kuin se entinen raitasekamelska. Täytyy muuten sanoa, että tuo pussiväri vaikuttaa vähän siltä, että se tykkää haalistua nopeasti. Saa siis nähdä, koska tämä tyvikasvu alkaa korostua entisestään haalistuneen hiusvärin myötä. Sitä (kauhulla) odotellessa. Kihartelin eilen tylsyyksissäni hieman hiuksiani, mutta päädyin silti laittamaan tänään hatun päähäni. Saa nähdä pysyykö se päässäni, kun tässä hemmetin kaupungissa tuulee välillä liikaa meikäläisen makuun.

Alkuviikon meikkibrunssista innostuneena maalasin tänään huuleni kultaahehkuvan punaisiksi. Huulipunaan totuttelu on tuottanut tulosta enkä tunne oloani enää oudoksi värillisilläkään huulilla. Nyt uppoudun kuitenkin nauttimaan maaseudun rauhasta. Vähän muuten jännittää jo ensi viikon maturiteetti ja se tutkinnon kasaaminen. En edes tiedä miksi! Ehkä siksi, etten ajatellut koskaan saavani minkäänlaista paperia tuolta laitoksesta ulos.;)