Se oli siinä sitten. Vanha asunto on siivottu ja avain luovutettu seuraavalle asukkaalle. Tavarat on muutettu yhteen osoitteeseen ja varastoitu kolmeen muuhun. Tavaraa on luovutettu, myyty ja heitetty pois. Viisi ja puoli vuotta kestänyt elämänvaihe Jyväskylässä on ohi. Olo on hämmentynyt, helpottunut ja hölmistynyt. Itkettääkin vähän. Huomenna lähden Helsinkiin ja aloitan uuden elämän.

En kestä “se tunne, kun” -juttuja, mutta tähän hetkeen sopii niin täydellisesti yksi sellainen, että heitän hetkeksi periaatteet nurkkaan. Antanette tämän anteeksi. Se tunne, kun ei omista avainta yhteenkään asuntoon.