Nyt puhutaan hetki vakavia ja tutkitaan (koko ajan vain vähemmän) sekavaa sielunmaisemaani. Ihanainen Katri kun haastoi minut jouluna kertomaan tuntemuksistani kulunutta sekä tulevaa vuotta kohtaan. Kysymykset, joiden avulla vuosia ruoditaan, ovat tuossa alla. Vastaan niihin kysymykset esiteltyäni hieman yhtenäisemmässä muodossa, toivottavasti viihdytte lyhyellä matkalla pääni sisällä.

Kulunut vuosi:

  1. Mitä sain aikaan?
  2. Mitkä olivat suurimmat pettymykseni?
  3. Mitä opin?
  4. Miten rajoitan itseäni ja miten voin lopettaa?
  5. Mitkä ovat henkilökohtaiset arvoni?
  6. Mitä rooleja minulla on?

Tuleva vuosi:

  1. Mikä rooli on pääroolini seuraavana vuonna?
  2. Mitkä ovat tavoitteeni jokaiselle roolille?
  3. Mitkä ovat top 10 tavoitettani seuraavalle vuodelle?
  4. Kuinka voin varmistaa että saavutan top 10 tavoitettani?

Kulunut vuosi 2011 tullaan ehkä muistoissani muistamaan siitä, että sain vihdoin myönnettyä itselleni, etten viihdy nykyisissä opinnoissani. Se olisi pitänyt ymmärtää aiemmin, mutta pääasia on, että sain vihdoin tehtyä asialle jotakin. Suurin pettymykseni oli ehkäpä se, etten onnistunutkaan motivoimaan itseäni suorittamaan opintojani “väkisin” loppuun, mutta olen jo hyväksynyt sen, että näin on parempi. Opin itsestäni sen, että jokainen soluni pistää vastaan, jos minun pitäisi tehdä jotakin, mitä sydämeni ei tahdo tehdä. Tätä kukkoa ei näköjään saa käskemällä laulamaan.

Rajoitan itseäni miettimällä liikaa sitä, mitä muut ajattelevat tai mitä toiset minulta odottavat tai olettavat. Koetan tietoisesti kiinnittää siihen koko ajan vähemmän huomiota, mutta koen sen silti edelleen suurimmaksi heikkoudekseni. Henkilökohtaisista arvoistani tärkeimpiä ovat itsensä kunnioittaminen ja unelmiensa seuraaminen. Nuo unelmat ovat olleet viime vuosina vähän hukassa, mutta nyt niitä alkaa taas putkahdella esiin. Tuntuu, että on helpompi hypätä tuntemattomaan, kun siellä näkyy punaisen langan pää.

Tällä hetkellä elämäni rooleja ovat pääasiallisesti julkinen minä sekä oikea minä. Sen tarkemmin en osaa niitä jakaa, koska tämä jako on se kaikista selkein. Ajattelen asian tavallaan niin, että se julkinen minä ei oikeastaan ole pelkkä blogi-minä, vaan myös se karsittu minä, jonka kanssa tuttuni ovat tekemisissä. Heille kun ei kaikkea intiimiä ja tärkeää kerrota, pelkät pääkohdat sensuroituina vaan. Julkiselta minältä puuttuu kokonaan rakkauselämä ja menneisyys, hänen kohdallaan keskitytään vain unelmiin ja arkeen. Ei ole tärkeää, miten tähän on tultu. Vain lopputulos merkitsee.

Oikea minä taas kantaa mukanaan myös pitkää historiaa, joka vaikuttaa omalla tavallaan nykyhetkeen. Oikealla minällä on tummempi varjo ja synkemmät salaisuudet, joita välillä puretaan niille kaikista tärkeimmille ihmisille. Niin sanotuille harvoille luotetuille, joita ei montaa ole. (Ja kukaan ei sitten muuten käytä tätä itsetutkiskelua opinnäytetyössään tai saa selkäänsä!)

Tulevana vuonna 2012 ajattelin aloittaa uuden elämäni uudessa kaupungissa tutkimusmatkaajan roolissa. Se saa luvan olla pääroolini, koska tavoitteeni on oppia uutta ja tutustua erilaisiin asioihin ja ihmisiin. Muita roolejani on vaikea määrittää, sillä se, mitä keväällä päädyn tekemään, tulee määrittämään niin paljon elämässäni. Roolivaihtoehtoja ovat mm. uusi opiskelija, työelämääntutustuja tai itsensätutkiskelija. Ihan sen mukaan, lähdenkö tavoittelemaan tutkintoa alalta, johon mahdollisesti ihastun, vai päädynkö tekemään töitä ja oppimaan työyhteisössä toimimista. Vaihtoehtona on myös se, etten tee kumpakaan, vaan selvitä, mitä elämältäni haluan ja siirrän tulevaisuutta koskevat päätöksen syksymmäksi.

Kymmenestä tärkeimmästä tavoitteestani ensi vuodelle taidan tehdä ihan erillisen listan ja postauksen, sen verran niitä kuitenkin pitää miettiä. Myös siitä, miten tavoitteeni aion saavuttaa, kirjoitan erillisessä postauksessa. Toivottavasti tämä kuitenkin selkeytti vähän ajatuksiani itsestäni. Asioiden kirjoittaminen ylös kun löysää kummasti sitä solmua, jonka pääni sisältä voi tälläkin hetkellä löytää.:)

(“Kuvituksena Nissen-kamppiksen kuvat.”

“Miksi?”

“Koska tykkään niistä.”)