Sain vihdoinkin Pirkan hölkkä -kuvat koneelle ja tänne blogiin. Napsin pokkarilla kuvia koko päivän ajan, jotta voisin kirjoitella tapahtumasta kivan postauksen tänne. Pirkan hölkkähän kulkee 33 kilometriä Valkeakoskelta Tampereelle ja se järjestetään joka vuosi lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Pirkan kierroksen, josta tämä hölkkä on vain yksi osa, kotisivut löytyvät täältä.

Heräsin hölkkäaamuna vähän ennen seitsemään ja nautin heti aamiaisen, jotta vatsa ehtisi rauhoittua ennen lähtöä. Lähtöpaikalla olimme puolisen tuntia ennen lähtöä, koska emme olleen ilmoittautuneet etukäteen. Paikan päällä se maksoi 50 euroa naamalta, etukäteen olisi säästänyt muistaakseni parikymppiä. Ennen lähtöä kävimme vielä “vimppapisulla”, minkä vuoksi vähän myöhästyimme lähdöstä. Onneksi takajoukot sai nopeasti kiinni, sillä alussa vauhti on ruuhkan vuoksi hidasta.


Ikiliikkujien eli 30 hölkkää suorittaneiden perässä oli hyvä starttailla, sillä kokeneet hölkkääjät tietävät takuulla, millä vauhdilla kannattaa leikkiin ryhtyä, jotta jaksaa loppuun. Ikiliikkujat tunnisti keltaisista lapuista ja niitä suloisia pappoja näkyikin aikamoinen lauma. Nuoria ihmisiä taas näkyi jopa hävettävän vähän. Kannattaa rohkeasti kokeilla tällaisia tempauksia, ei minullakaan mitään himoliikkujataustaa ole ja hyvin selvisin.:)


Lenkin varrelle oli merkitty matka aina kilometrin välein, joten omaa fiilistä pystyi tarkkailemaan matkan funktiona. Siitä tiedän siis, että ihan tarkalleen 21 kilometriin asti kaikki sujui kuin leikki. Sitten se karmea olo, josta minua oli varoiteltu, iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lonkkia alkoi vihloa ja lihakset jäykistyivät. Pakonomainen tarve ravistella jalkoja ja pomppia välillä rassasikin sitten ihan loppuun asti, joten ylimääräiset tahdonvoimat ja matkakokoiset varasisut piti kaivella esiin tässä vaiheessa.



Hölkän aikana ei tarvinnut huolehtia nesteytyksestä sen enempää, kun että muisti taukopaikoilla hörppiä mukin tai pari vettä, kuntojuomaa, mehua tai mustikkakeittoa. Suolatasapainon  ylläpitämiseksi oli tarjolla suolakurkkuja kupissa. Uskokaa, kun sanon, että suolakurkku ei ole koskaan maistunut niin hyvältä, kun noilla taukopaikoilla!:D

Maalissa odotti ylpeä isi (ja aviomies) skumppapullon kanssa. Kävelyajaksi tuli ironisesti 6:00:01. Pitäisikö tässä nyt riehua yhtä paljon kuin “pistettä vajaista” ylppärituloksista? Vitsi, ei pitäisi. Olen aikaan tyytyväinen, sillä mikä tahansa aika eli se, että jaksoin koko matkan, oli tavoitteeni. Laskin, että kun tuosta loppuajasta vähentää vessa- ja tankkaustauot, vauhtini on ollut aika tasan se 6 km/h, jota pidän itselleni sopivana lenkkivauhtina. Valokuvailu ja matojen pelastaminen vei tietysti välillä aikaa, mutta juoksupyrähdyksillä sai sitä vähän kiinni.


Jos palaan hölkkäämään ensi vuonna, voisin asettaa itselleni aikatavoitteen. Nyt osaan suunnitella vähän paremmin evääni ja energiankäyttönikin. Ensi vuonna aion muistaa ainakin, että:

  • kuukuppi on maailman huonoin idea hölkkääjälle (ainakin minulle), jos ei tahdo juosta metsässä ja jonottaa vessoihin vähän väliä. Kyllä ärsytti, koska vannon muuten ihan täysin kupin nimeen!
  • energiageeli on ystävä. Hörppäyksestä geeliä ja huikasta vettä riitti paukkuja pitkäksi aikaa ja makukin oli tuossa minun testaamassani aivan ihana.
  • tuorepuuro oli todella hyvä aamupala. Sekoitin illalla jogurttia, banaania, mehukeittoa, kaurahiutaleita ja vehnä- sekä ruisleseitä, ja annoin puuron tekeytyä yön yli. Kyllä oli hyvää ja pysyi vatsa täynnä, mutta ei tullut ällö olo.
  • vaatteisiin kannattaa kiinnittä huomiota. Juoksutakki on esimerkiksi siitä kätevä, että sen taskuihin saa nenäliinoja, rakkolaastareita, huulirasvan ja energiapatukoita sekä -geeliä. Jouksutrikoissa kannattaa välttää vetoketjuja nilkoissa. Itse sain vetoketjusta ikävän rakon, kun se jäi kengän ja akillesjänteen väliin typerästi hankaamaan.
  • kun kävely alkaa sen 20 kilometrin jälkeen paksuuntua eli jotenkin jäykistyä, juoksupyrähdykset ja kevyt hölkkä auttaa lihasjumitukseen ja -kipuun. Kun saan nilkkojani treenattua enemmän, koetan lisätä näiden juoksujaksojen määrää muutenkin.

SOC-juoksutrikoot ja Niken juoksukengät saatu blogin kautta ja “rakastettu” kohta rikki.

Sellaista tällä kertaa. En pidä ollenkaan mahdottomana, että osallistuisin ensi vuonna hölkälle uudelleen. Tahtoisin muuten vielä lisätä tuohon muistilistaani, että siihen illan ja seuraavan päivän h*lvetilliseen tuskaan auttaa sauna ja venyttely.:)