Oli sunnuntai-ilta. Tarkemmin sanottuna 4.9.2011 eli aivan elettiin aivan syyskuun alkua. Selailin tylsyyksissäni pitkästä aikaa erästä kansainvälistä nettihuutokauppaa, jonne olen elämäni aikana syytänyt punnan jos toisenkin. Yhtäkkiä silmieni eteen rävähti jotakin täydellistä ja mintunvihreää. Tuijotin River Islandin nahkasaappaita omassa koossani hurmiossa kuvitellen ylleni niiden lisäksi vaalean pitsimekon. Hiukseni olisivat löysällä nutturalla niskaan kiinnitettyinä. Toisessa ranteessani olisi helmirannekoru.

Valitettavasti moni muukin verenhimoinen saalistaja olisi löytänyt aarteeni, sillä löytöhetkellä saappaita oli huutanut jo 5 eri ihmistä eikä niiden hinta ollut kovinkaan matala. Päätin kysyä rakkaalta ystävältäni Sallalta, joka aina ennen on kannustanut minua kuuntelemaan sydäntäni, pitäisikö minun sulkea välilehti vaiko taistella tosirakkauden puolesta. Neuvonantajani vastaus oli tyly ja se musersi minut.

Mitäkö tästä opimme? Siis sen lisäksi, että voisi edes vähän miettiä, poistaisiko sen “Kaappari”-tekstin tietokoneen ruudulta kaapatusta kuvasta. Ehkä sen, että se uskollisinkin neuvonantaja saattaa joskus antaa sellaisen neuvon, josta aiheutuu vain suunnatonta harmittelua ja katumusta. Tai ehkä sen, että jotkut itsepäiset kenkäfriikit eivät varsinkaan rakastuessaan kuuntele edes parhaiden ystäviensä neuvoja, vaan hyppäävät suin päin suhteeseen. Huusin nimittäin testimielessä saappaita ja yllättäen viime minuuteilla niiden hinta ei suuresta huutajamäärästä huolimatta noussutkaan taivaisiin. Sain ihastussaappaani siis edulliseen hintaan itselleni. Vaikka niiden oikea väri ei ole minttua nähnytkään. Eipä tässä muuta!<3