Nyt pitää taas tunnustaa jotakin. Käänsin talvella hieman kelkkaani Crocsien suhteen, kun vaihdoin feikki-Uggini talvisaappaisiin. Nyt kelkka on kuitenkin kääntynyt jo lähes täydet 180 astetta ja siitä on kiittäminen näitä tennareita. Olemalla hieman avarakatseisempi ja katsomalla valikoimaa ennen tuomitsemista, olen onnistunut tykästymään moneen merkkiin, joista en ole ennen niin piitannut. Uudet tennarini lyövät minusta ne saman merkin perusmallit ihan 100-0. En vaan jotenkin pääse yli siitä, että kengissä on reikiä. Onneksi niissä ei tarvitse olla, vaan pinta voi olla unelmanpehmeää nahkaa.

Koodilla moumou saaatte muuten Crocs-verkkokaupasta 20 % alennuksen, ja tykkäämällä Crocs Finland -sivusta Facebookissa osallistutte päivittäin 20 euron lahjakortin arvontaan tai voitte voittaa lempijalkineenne Crocsilta. Kilpailut vaihtuvat aina välillä, joten kannattaa kurkkia niitä tasaisin väliajoin. Ainakin sivuston lanseerauskampanjan loppuun eli 30.9. asti on tarjolla vaikka mitä kivaa. Tätä menoa meikäläisellä on muuten ensi viikolla tatuointi, blondit hiukset ja Ed Hardyn lippis päässä. Kelkka on kääntynyt jälleen!;)

farkut – H&M

toppi – Gina Tricot

neule – H&M

kengät – Crocs (saatu)

laukku – Dolce far Niente (saatu)

Päivän asuni oli jälleen kerran simppeli farkkuasu, joka koostui asiallisesta nahkalaukusta ja kietaisuneuleesta. Tämän syksyisen asuni täydensin sitten espressonruskeilla nahkatennareilla. Nämä ovat ihan törkeän kevyet, mutta lämmittävät silti jalkoja viileässäkin syysviimassa. Asun hieman sporttinen ulkomuoto tasaantui muuten kätevästi noilla farkuilla, joiden olemassaolon muistin pitkästä aikaa. Sivukuvia ei tänään ole tarjolla, kun neiti ei suostunut näyttämään niissä edes inhimilliseltä.

Tässä asussa kävin sitten mm. yliopistolla ilmoittautumassa ympäristötieteiden tenttiin. Samalla näin ystävääni Veeraa ja nautiskelin hetken aikaa nauruterapiasta, jota kyseisen naisen seura aina väkisinkin tarjoaa. Söin edullisen ja maistuvan kouluruokalounaan Ylistöllä, kun kerta sinne asti olin raahautunut. Sen jälkeen tallustelimmekin ihanassa syysilmassa museolle nautiskelemaan jäkiruuaksi valkosuklaa-puolukkakkua eli Alvarin kakkua. Tätä on kuulemma perjantaisin tarjolla, koska asiakaskunta niin vaatii. Enkä ihmettele, että vaatii. Kakku oli ihan täydellistä kohmeisine puolukoineen! Käykää ihmeessä maistamassa Alvar Aalto -museon Cafe Alvarissa.:)

Tässä alkaa muuten pikkaisen palaa nakki noihin hiuksiin, jotka eivät suostu yhteistyöhön muuta kuin nutturalla tai kiharoina. Ei mitään pelkoa, että tuo pehko pysyisi suorana koko päivää! Tänään sen pörrööntymiseen ja kihartumiseen meni tasan 20 minuuttia eli koulumatkani verran. Tosin käsittelin tukan minisuoristuraudalla ystäväni luona eli ihan 100 % en suoristamiseen edes panostanut. Seuraava operaationi onkin opetella suoristamaan hiukset niin, että ne eivät litisty päätän myöten, mutta pysyvät suorina koko päivän. Haaste on heitetty!