Se on nyt kuulkaas niin, että tälle tytölle koetti tänään aika palata kokonaan Jyväskylään. Niinpä, tyhmää. Haikein mielin pakkasin roinani ja junamatkailin itseni kaupunkiin, jota en vieläkään rakasta tarpeeksi. Ennen matkaa ehdin kuitenkin napsia tai oikeastaan napsituttaa vielä viimeiset asukuvat vehreissä maisemissa. Kohta pääsette taas nautiskelemaan tutusta tiiliseinästä. Anteeksi, haen vaikka sushia huomenna, etten ole näin kärttyinen. Kuvissa se kärttyisyys ei onneksi näy.

Paluumuuttovaatteiksi kokosin asun eräästä pyhästä värikolminaisuudesta eli mustasta, valkoisesta ja pinkistä. Nyt, kun kesäriennoilta ja raikulireissulta kerätyt kilot on melkein selätetty, sujautin jalkaani Tukholmasta ostetut pinkit farkut, jotka ovat vain maanneet tavaroideni seassa huoneen nurkassa. Nille farkuille ei ole ollut aiemmin kesällä fiilistä, mutta nyt on, koska tänään tarvitsen piristystä. Tosin eilinen tyvikasvun värjääminen auttoi olotilaan jo yllättävän paljon. Harmittaa vietävästi, ettei tukkapehkoni ole enää luonnostaan musta. Olisi taivaan lahja, ettei tarvitsisi värjätä hiuksia! Olen aina ollut sitä mieltä, että ihan tummanruskeat ja mustat hiukset ovat niin kauniit, ettei niiden värille tarvitse tehdä mitään. No, aina saa haaveilla.:)

toppi – Amisu

housut – Zara

kengät – Spirit

rannekorut – H&M

Tavallaan on kyllä jopa ihan kiva päästä laittamaan kesän aikana kertyneet tavarat paikoilleen. Tajusin, etten ole vielä edes esitellyt blogissa Bulgariasta ostettuja vaatteita! Tai no, tämän asupostauksen valkoinen toppi on kyllä sieltä. Kumman kiireinen tuo kesä kyllä oli. Kiireinen, mutta ihana. Siivoaminenkaan ei muuten tunnu pitkästä aikaa ihan kamalalta ajatukselta. Valitettavasti vaan koulu tökkii edelleen pahasti eikä niitä ihania ihmisiäkään ole päässyt kertymään liikaa riesaksi. Nirso ja rasittava kun olen.

Eniten kauhistuttaa kuitenkin kolme kuukautta tyhjänä seisoneen jääkaapin täyttäminen. Se on sitten (jo valmiiksi tyhjä) tili (vielä enemmän) tyhjäksi ja sitä rataa. Pahoittelut tajunnanvirrasta, en yleensä kirjoita näin poukkoilevaa tekstiä, mutta ehkä tämä kuvastaa pääni sisältöä. Nyt tuntuu muuten siltä, että kuvapostauspainoitteisen kesän jälkeen on virtaa taas kirjoittaa. Ihana tunne, tätä lisää!