Joskus täytyy tehdä jotakin hieman epämiellyttävää, jotta pääsee tekemään jotakin kivaa. Niin kävi esimerkiksi tänään. Kylmäkosken Seurankuntamajalla on ihan kiva ranta, jossa voi käydä rauhassa uimassa. Suosituin reitti parkkipaikalta rantaan vaan sattuu olemaan pirun jyrkkä ja kivikkoinen. En ymmärrä, kuinka vanhat ja suloiset mummot uskaltavat kivuta tätä edestakaisin, kun minullakin meinasivat jo polvet tutista! Lopulta pääsin kuitenkin turvallisesti alas.

“Mun pitää eka tähystää ettei se itsensäpaljastaja melo tästä ohi…”

“Kauneimmat maisemat löytyvät kyllä heti rannasta.”

“Ota Jane kuva mun varpaankynsistä!”

Vesi oli lämmennyt eilisestä melkoisesti ja viihdyimme järvessä lähes tunnin. Virkistävä pulahdus ja pari uintipyrähdystä antoivat mukavasti voimaa jaksaa tätä helleaaltoa. Onneksi illat ovat vähän viileämpiä ja koska pääsee hyvällä (kesäteatteri)syyllä pukeutumaankin muihinkin kuin vain pieniin bikineihin.:)