Alicanten lomamatkamme suurin nähtävyysreissumme kohdistui paikalliseen linnaan eli Castillo de Santa Barbaraan. Linnan historiasta en sen enempää nyt höpise, vaan otetaan kehiin kuvasaalis tuolta päivältä. Kollaasit kannattaa klikata isommiksi. Minähän en muuten kiivennyt linnaan mitenkään keveästi ja vapaaehtoisesti, vaan korkeanpaikankammosta kärsivänä uikutin ja puristin paniikissa seuralaiseni kättä koko pitkän matkan ylös asti. Ympärillä näkyi ihmisten kotien kattoja ja katoilla hengailevia ihmisiä, kyllä meinaan huimasi!

Muurin, jota pitkin linnaan kiivettiin, alkupään löytäminen oli jo itsessään haasteen. Alkuun päästäkseen piti tarpoa jonkinlaisen työmaaalueen ja kaatopaikan risteytyksen halki. Linnasta poistuttuamme näimme tosin helpommankin reittivaihtoehdon, joka kulki autotien vieressä. Tämä kyseinen reitti olisi alkanut vielä aivan Mercadon metroaseman vierestä. Mutta tulipa seikkailtua vähän.;)

matkalla linnaan

Kun pääsimme sisälle linnaan, löysin heti sen parhaan nähtävyyden eli linnakissan. Ensimmäisellä ohituksella vain höpöttelin kissalle ja otimme minusta kuvan sen vieressä. Toisella kerralla lässytin kyljellään nukkuvalle katille kunnolla, koska tahdoin todistaa, että kissan kuin kissan saa kääntymään selälleen koskematta koko otukseen, kun vaan puhuu oikealla äänensävyllä. Lopulta hyökkäsin kunnolla kissan kimppuun ja silittelin sekä rapsuttelin sitä kauan. Jotenkin matkaseuralaiseni ei tainnut uskoa kissat näykkivät rakkaudesta -teoriaani!:D

kissa linnassa

Linnan katolta oli huikeat näkymät yli Alicanten. Hieman synkkä ja pilvinen sää vaan korosti tuota linnassa vallitsevaa historiallista fiilistä. Raskaiden tykkien vastapainona oli kauniita kukkaistutuksia ja karut vartiotornit nököttivät sulassa sovussa kauniiden patsaiden kanssa. Pelkäsin katolla kuollakseni, koska matalien laitojen yli oli mielestäni aivan liian helppo tippua. Lopulta uskaltauduin kuitenkin reunalle poseeraamaan, vaikka suuren osan linna-ajasta vietinkin pelonsekaisissa tunnelmissa.

linnassa

Linnapäivä oli lopulta ihan  hauska, vaikka yleensä nihkeilen näiden turistinähtävyyksien kanssa. Joskus vaan kannattaa haudata ennakkoluulot ja hypätä tuntemattomaan. Linnasta jäi muistoksi kasa kivoja kuvia ja muutama kirppu linnakisun turkista. No ei vaan! Katilla oli pantakin ja se oli puhtoinen ja kiltti kuin mikä. Ehdottomasti linnapäivän parasta antia. Purr!:)