Olen viime aikoina ostellut vaatteita ja asusteita harkinta-aikojen jälkeen. Olen jättänyt sovittamatta, sovittanut, harkinnut, miettinyt, peilaillut ja pohtinut. Lopulta olen tehnyt kaupat tai unohtanut koko jutun. Tässä tarina siitä, kuinka unohdin fiksut periaatteena ja ryntäsin suoraan sovitustilanteesta kassalle.;)

siniset mokkasaappaat 1

Kävelin Mekan läpi äitini kanssa julistaen, kuinka en ole löytänyt kyseisestä puljusta juuri mitään pitkään aikaan. Vain muutama sekunti lauseeni päätyttyä silmäni osuivat tummansinisiin saappaisiin. Jäin tuijottamaan hopeanvärisiä renkaita, takana liehuvia nauhoja ja kaunista korkoa. Muistettuani “aitoja materiaaleja” suosivan ostopyrkimykseni irvistin ja päätin olla välittämättä kengistä. Hyllyn reunassa oleva alelappu (-50 %) sai kuitenkin minut katsomaan kenkää tarkemmin ja holy heel – kengät olivat aitoa mokkaa!

siniset mokkasaappaat 2

Hintalapun kurkistettuani sovitin kenkiä sekä koossa 36 että 37 ja järkytyksekseni totesin, että koko 36 oli täysin sopiva. Korko tuntui sopivalta, väri tuntui sopivalta ja tilillä oli sillä hetkellä sopivasti rahaa. Jätin kuitenkin villasukkavaran syksyksi ja otin koon 37 luottaen puolipohjallisten maagisiin taikavoimiin.:) Kyllä, ostin kengät. Hintaa niille jäi kolmekymmentäjotain euroa ja jos minulle tulee äkillinen tarve mustille tai ruskeille mokkasaappaille tiedän, että samaa mallia myydään myös kyseisissä väreissä. Nämä saappaat sopivat sekä kevääseen että syksyyn, kunhan vain sää ei ole liian kostea.