iloiset väritEn kuulu niihin ihmisiin, jotka jaksavat ruotia omaa pukeutumistaan ja tyyliään loputtomiin. En ole koskaan määrittänyt sen tarkemmin, miksi jotkin asiat kiehtvat minua toisia enemmän. Fiilispohja riittää minulle motivaatioksi, mutta olisikohan niin, että siinäkin ajattelutavassa on vielä parantamisen varaa?

“Pukeutumisen syvin olemus

Jos joku kysyisi minulta, millä perusteilla valitsen aamulla vaatteeni, vastaisin hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi. Valitsen vaatteeni sen mukaan, miltä minusta tuntuu. Asuni kuvaavat siis tunnetilojani.

Sosiaalisena päivänä pukeudun kirkkaisiin väreihin, synkkänä taas tummiin. Avonainen kaula-aukkoni kertoo minun olevan kyseisenä päivänä itsevarma, kun taas musta, hyvin muotoiltu yläosa kielii siitä, että olen aamulla löytänyt vatsakummustani ylimääräisen kilon tai kaksi.

Toisaalta tällainen pukeutuminen on typerää, sillä mikäpä lietsoisi pahaa oloa paremmin kuin tummat väri. Miksi en siis koittaisi kompensoida huonoja päiviä ja korostaa hyviä pukeutumisellani. Minusta siinä olisi jo jotakin järkeä.

Tästä lähtien valitsen siis aamulla ylleni sellaisen asukokonaisuuden, joka kuvaa sitä tunnetilaa, johon pyrin. Aamulla valittu asu saattaa hyvällä tuurilla tuoda minusta esiin sen puolen, jota sen hetkinen asuni kuvastaa.”