Sitten voitaisiinkin käydä sen risteilyn kimppuun. Kuvia minulla ei juurikaan ole. Tiedättehän sen sanonnan, että parhaista bileistä on vähiten kuvia? No, tähän se ei päde. Olin vain laiska.;) Muutaman otoksen sain kuitenkin napsaistua, muiden blogeista voitte sitten katsella lisää kuvatodisteita risteilystämme. Kaikkihan alkoi siitä, että kipitin laivaan H&M:n brunssilta. Minttu olikin jo pakkaillut goodie bageja ihanille bloggaajille, joten pitihän se kasseista täyttynyt huone kuvata. Noita oli aikalailla 200 kassia! Kuvassa esiintyy myös hyttivaimoni Veera, josta en sitten vakitettavasti muistanut napsia enempää kuvia. Joo, aika säälittävää allekirjoittaneelta.:/ Tiedän kyllä, että muistikapasiteettini on niin sanotusti kuivaa räkää eli todella huono.

veera

Kun kassit saatiin kuosiin ja ihmisiä alkoi virrata laivaan, pystytimme Mintun kanssa ilmoittautumispisteen ja jakelimme lahjakasseja kaikille. Tässä vaiheessa koitin painaa ihmisen kasvoja mieleeni ja moikata tuttuja, mutta ihan se ei onnistunut. ja minä kun luulin, että reilun sadan blogin seuraamisen perusteella olisin tunnistanut kaikki! Ihastuin muuten Stellan saippuanhimoisen avecin farkkuliivin selkämykseen. Aivan ihana idea koristella liivi vetoketjuilla noin! Kuvassa oleva kaunotar puolestaan ihastutti minua muhkealla raitamekollaan. Tuleeko tunnistamisia?;)

farkkuliivi

Ennen virallisen ohjelman alkamista Saara käytti minua koe-eläimenä irtoripsitutorial-esitystään varten. Sain ihania ripsitupsuja silmiini ja pitihän ne sitten kuvata. Tuossa näkyy muuten Disney Couturen Pocahontas-korunikin, uskalsin vihdoinkin vihkiä sen käyttöön.:) Vähän kutittelisi tilata saman sarjan sormuskin, mutta ehkä tuo riittää minulle. Aivan noin keltainen tuo koru ei kyllä oikeasti ole. Hytin valaistus yhdistettynä kämäiseen pokkariini tekevät vaan optisia temppujaan. Oli se järkkärikin mukana, mutta en ottanut sitä edes pois laukusta. Krhm.

ripset

Illan ohjelmanumeroiden eli kamera- ja irtoripsiluentojen jälkeen kävin hytissä vaihtamassa iltavaatteet. Ylleni puin kullansävyisen mekon, jonka kanssa ilmeni tosin pieni ongelma. Olen käynyt SATSilla hieman normaalia useammin viime aikoina ja sehän näkyy sitten ensimmäisenä rintavarustuksessa. Sellaista ei meinaan ole enää ollenkaan!:D Mekko oli siis aivan liian iso edestä enkä tietenkään ollut sovittanut sitä ennen pakkaamista. Onneksi koko-ongelma ei silti ollut kovin selkeä, hyvä ryhti hämäsi tehokkaasti. Salla oli muuten niin surkea kuvaaja, että ainoassa onnistuneessa asukuvassa hymyni on aika monsteri. Hei, millainen muotibloggaaja ottaa viisi asukuvaa, joissa ei näy kuvattavan päätä eikä jalkoja? Niinpä, Salla!<3

kultainen

mekko – Vila

kengät – Steve Madden

koru – Disney Couture

laukku – H&M

Pakkasin mukaani noiden ihanien glitterkenkien lisäksi vielä vaaleanruskeat nahkasaappaat ja vaaleanpunaiset prinsessakorkkarit. Jossain vaiheessa iltaa vaihdoinkin nuo kultaiset kengät korkeampiin, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvaa. En ollutkaan käyttänyt vaaleanpunaisia korkkareitani aikoihin. Nyt iski sellainen kevätkaipuu, ettei mitään rajaa.:( Miksi talvella pitää käyttää koko ajan ihan tylsiä kenkiä? Tai sitten kivoja kenkiä, mutta niitä samoja joka päivä. Kenkäkyllästyminen on kamala tauti, haluan kevään jo tänne. Tai edes uudet käytännölliset, mutta upeat talvikengät.;)

kengät

Lauantaina olikin sitten virallinen shoppailupäivä ja kiertelimme Tukholmaa tutulla porukalla (Jonna & kaksoset, Muotijatrendit-Salla, Spending-Veera ja minä). Salla sekosi Weekdayssa ja yritti sitten julkista blogi-itsaria. Tai sitten ei. Oikeasti pyysin sitä kuvaan, kun nuo köydet olivat niin outoja. Kaikkea outoa pitää kuvata! Saat sitten kostoksi julkaista musta sen nuijakuvan, Salla.:)

hirttäytyminen

Harvoihin löytöihini kuului Bikbokista bongattu “pappakalsaritakki”. Nimi tulee siis tuosta vaaleansinisestä väristä, joka tuo mieleen miesten pitkät kalsarit. Päätin laajentaa käyttövärieni kirjoa uudella värillä ja niin vaaleansininen siirtyi suosikkivärieni listalle. Veera yritti estellä minua takin kanssa, koska väri on oksettava, mutta minäpä en totellut, vaan sulatin Veeran lepyttelytanssillani keräten odoksuvia katseita. Harmi, ettei sitä saatu videolle! Salla puolestaan koittaa takuulla ottaa kaiken kunnian siitä, miksi ylipäätänsä neuleen halusin. Onneksi tytöt pitävät musta huolta. Niin ja vaadin kyllä Jonnan itselleni viralliseksi asukuvaajaksi. Ihan vaan pikkaisen parempi tämä alla oleva kuva kuin ne itse ottamani itselaukaisusalamakökkökuvat.:/

pappa

neuletakki – Bikbok

toppi – H&M

farkut – H&M

kengät – 2nd hand

Mukavuuspisteeni nousivat ropisten toisena iltana, kun tytöt saivat söpöt rusetticlutchit minulta. Tai no saivat ja saivat. Jonna varasti omansa kädestäni ja Salla ei rauhoittunut ennen kuin sai samanlaisen!:D Pientä painostusta ilmassa, jos nyt rehellisiä ollaan. Goodie bageista teki kyllä mieli jättää osa hyttiin siinä vaiheessa, kun piti alkaa kantaa niitä ulos laivasta. Kotona pakkasin heti muotovaahdot ja hiuslakat äipälle ja pikkusiskolle. Ajattelin käydä pitkästä aikaa kotona ensi viikonloppuna ja pitäähän sitä nyt jotain tuliaisia olla.:)

laukkuhullut

Tämä kuvan jälkeen välttelinkin sitten itse kameraa, vaikka jotkut räiskivät silti väkisin kuvia. Mur! Sanoisin, etten tiedä mitään ärsyttävämpää kuin se, että joku kuvaa minua, vaikka nimenomaan olen sanonut, etten halua naamaani kameran eteen.:/ Tässä oli siis tosiaan minun kuvamateriaalini kaikessa komeudessaan. Se on hyvin kaverikeskeistä, sillä suurimman osan ajasta vietin luonnollisesti noiden ihanien tyttöjen kanssa ja jos paikalla olikin muita, en uskaltanut niin tuntemattomia ihmisiä kuvailla. Tarvitsisin hovikuvaajan ikuistamaan iltani, niin näissä kuvissa olisi edes vähän vaihtelua.

Tämän postauksen angstivibat eivät muuten olleet mielikuvituksenne tuotetta, jos ehditte jo luulla niin. Risteily sisälsi luonnollisesti myös juoruja, kiukkua, itkua ja draamaa, mutta näin jälkikäteen mietittynä en jaksa asiasta enää jauhaa, vaikka vähän ärsyttääkin. Sitä tuli tehtyä laivalla jo niin paljon! Mitä saadaan, kun purkitetaan sata naista? Niinpä. Keskiarvoltaan risteily oli kuitenkin kiva, kun pääsin tapaamaan suosikkibloggaajatyttöjäni pitkästä aikaa. Muutaman uudenkin tuttavuuden kanssa tuli juteltua, eräs tyttö pelasti oikeastaan koko toisen iltani jutuillaan. Terveisiä kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille, toivottavasti saadaan pian uusi miitti vireille. Oikeastaan se ehkä on jo vireillä.;)