Se on moro! Koska nykyään on cool pistää elämä risaiseksi, nukuin tänäänkin myöhään. Tarkoituksena olisi tämän päivän aikana siivota kämppä edes vähän parempaan kuntoon. Keskiviikkona tänne tulee kuvausryhmä erästä dokumenttia varten ja sitten ikuistetaan MouMoun päivä.:) Torstaina jatkuu sama meno, ellei kaikkea saada purkkiin keskiviikkona. Siinäpä syy viimeaikaiseen sekoiluuni. Olen jo aloittanut siivousurakan ja sain kuvailtua niitä alejuttujakin. Ei se vaatinut edes kunnon motivaatiota, vaan kupillisen vahvaa kahvia.

Moksukollaasi

Tämä kämppä on minulle enemmänkin varasto kuin koti. En oikeastaan pidä asunnosta tai viihdy täällä, joten tuntuu jännältä, että minua tullaan kuvaamaan epäluonnollisessa ympäristössäni. Onneksi olen hokenut asuntovihaani jo täällä, joten se ei tule kellekään yllätyksenä.;) Lisäksi mietin aluksi projektiin suostumista, koska entisen 90 % sijaan jaan nykyään blogissani elämästäni vain 60 %. Tämä dokumentti voisi muuttaa asioita enemmän entiselleen enkä tiedä, haluanko sitä. Ei sekään pahalta tuntunut, mutta jotenkin se sensuuri on alkanut vaikuttaa lähes itsestään elämääni. Ehkäpä siksi osa lukijoista saa vääristyneen kuvan elämästäni. Ennen olen kertonut täällä lähes kaiken ja nyt, kun kerron vain osan, ihmiset olettavat, että tässä on koko elämäni.

Tahtoisinkin kysyä blogiani pidempään seuranneilta, oletteko te huomanneet, että blogini sisältö on nykyään suppeampi, kun kyse on minun elämästäni? Ruokapostauksia ja muitahan tulee toki edelleen, mutta sensuuria saattaa olla havaittavissa postauksissa, joissa kerron kuulumisiani. Itse en osaa lukea juttujani ulkopuolisen silmin. Kertokaa te minulle.:)