Kaksi astetta! Niin vähän oli lämpöä, kun kävelin torstaina Ruoholahdessa odotellen muskarin loppumista. Aamu oli synkkä ja kylmä, mutta kaunis. Eilenhän satoi puoliltapäivin jo hetken ajan luntakin, joten en tiedä, onko nyt sitten virallisesti loppusyksy vai jo peräti alkutalvi. Taitaa olla.

Ihan vain muutama päivä siitä, kun kerroin keksineeni keinon vähentää stressiä, stressitasoni pomppasi pilviin. Se, mitä teen tällä hetkellä panikoinnin ohella, on räpeltäminen. Ensin koetan suunnitella blogibanneria Canvalla, sitten itken SEO-lisäosalla tehtyjen hakusanojen kyvyttömyyttä siirtyä blogin mukana ja lopulta päädyn repimään hiuksiani, kun koetan päättää, mikä Bebe-blogin loppusijoituskohde on. Apua!

En tasan edes tiedä vielä, mitä tässä tulee tapahtumaan, mutta sen tiedän, että olisi ehkä joskus pitänyt opetella koodaamaan ja että tämä blogi ei lopu vielä pitkään aikaan, vaikka edessä on vaikeita aikoja uuden äärellä. Silloin, kun homma rullaa, sitä ei edes muista, mitä kaikkea pientä siellä pörisee taustalla.

 

Eli uutta blogia rakennellaan koko ajan, mutta en osaa vielä sanoa muuta kuin sen, että MOUMOU.FI  kannattaa tallettaa muistiin. Se ohjaa perille, missä ikinä se “perillä” sitten tuleekaan olemaan. Toinen varma asia on muuten se, että nyt täytyy toimia nopeasti eli jos hiljenen ensi viikolla, se johtuu siitä, että olen virtuaalisesti raksalla töissä.

   

Psst! Olkoon tuo alin kuva symbolinen ja merkitköön sitä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Tai ainakin keltatakkinen tyyppi, joka ilmestyi tyhjästä kuvaani! :D