Kipuilin ennen syyslomaa työn ja vapaa-ajan välillä. Kirjoitin blogiini, että kaikki pienet asiat ovat liikaa, kun niitä hoitaa koko ajan toisella kädellä. Oikeastaan tilanne tuntui siltä, ettei vapaa-aikaa ollut, vaan päivystin 24/7 jotakin turhaa. Ja “turha”, se oli avainsana tässä tragediassa. Ystäväni Nina sanoi viisaasti, että hän ei ole lääkäri eikä kenenkään henki riipu siitä, lukeeko hän työsähköpostiaan keskiyöllä kotona. Jos jotakin tärkeää tulee, aina voi soittaa. Bingo!

Toki hyvä työntekijä on skarppi ja valpas, mutta hyvä työntekijä myös jarruttaa ennen kuin on syöksymässä kalliolta alas. Mieluummin lomailen iltaisin kuin jään jossakin vaiheessa puolen vuoden lomalle, kun palan loppuun kaikesta “pienestä ja nopeasta”, mitä “ihan äkkiä vaan” illalla teen. En halua, että sydämeni pomppaa kurkkuun, kun puhelimeeni syttyy valo, tai joudun keskeyttämään leikit lapseni kanssa, koska Slack-viesti saattaa olla jotakin akuuttia.

Harkitsin ensin lataavani puhelimeen joitakin sovelluksia, joilla voisin kontrolloida puhelimenkäyttöäni. Lopulta ymmärsin, ettei sovellussotkua selvitetä uusilla sovelluksilla, vaan niiden karsimisella. Loman alussa kytkin työsähköpostini irti puhelimestani niin, että luin sitä vain tietokoneelta töissä. En koskaan kytkenyt tiliä loman jälkeen takaisin, koska olen pahanlaatuinen kurkkija, joka voi usemman kerran tunnissa(!) tsekata mailit.

Toinen ratkaiseva tekijä oli kytkeä Slackin (jota siis käytän vain työjuttuihin) ilmoitukset kokonaan pois puhelimesta. Toimistolla saan ilmoitukset koneelle ja illalla en katso niitä kotona. Jo näillä kahdella jipolla iltani ovat rauhoittuneet hurjasti. En halua opettaa yhteistyökumppaneitani siihen, että vastaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Lisäksi päätin, että pyhitän työmatkat irtautumiseen töistä. Kuuntelen joko BookBeatista äänikirjaa, soitan äidilleni tai laitan Spotifysta rentouttavan soittolistan päälle. Näin jokin konkreettinen blokkaa työajatukset ja siirtää pääni eri moodiin. Aamulla siirryn perhehärdellistä työmielentilaan ja töiden jälkeen siirryn takaisin äidiksi ja keskityn miettimään, mitä illalla syödään.

Lisäksi pyrin ottamaan enemmän hetkiä itselleni. Jo viisi minuuttia silmät kiinni hiljaisuudessa tekee ihmeitä! :)

 

(joogamatto eli räsypala saatu / Finlayson)