Kävin Nelliinan luona pari viikkoa sitten omenavarkaissa. Osan ompuista lohkoin smoothieomenoiksi pakastimeen ja osan hillosin uunissa. Loppusaalista söin töissä eväinä, mutta huomasin jossakin vaiheessa, että tahtini on liian hidas. Lisäksi olin poiminut joukkoon myös talviomenia, jotka eivät sitten maistuneetkaan kovin hyviltä.

Hävikkiviikolla (ja muutenkin) olisi tuntunut kamalalta heittää kolme litraa omenoita pois, joten kaivoin kaapista vuosia sitten blogin kautta saamani mehustimen ja ryhdyin kuorimispuuhiin. Omenat mehustetaan niin, että kuoret otetaan pois, mutta siemenkotaa ei tarvitse poistaa. Oli vielä pakko tarkistaa ohjekirjasta, että se tosiaan menee näin.

Teollisen mehun ja tällaisen “itsemurskatun” suuri ero on koostumuksessa. Tosi maku on intensiivisempi, mutta koostumuksen huomaa ensimmäisenä. Tuoreen mehun päällä on vaahtoa ja sen koostumus on muutenkin paksumpaa. Pullotan mehun aina tuollaiseen patenttikorkilliseen lasipulloon. En tiedä, kauanko se säilyisi siinä, sillä meillä pullo tyhjenee aina alle päivässä.

Väri on mehussa noin tumma, koska mehu sisältää pelkkää omenaa ja omena alkaa tummua jo kuorimisvaiheessa. Tummumista voisi hidastaa esimerkiksi sitruunamehulla. Jos joku haluaa jakaa omia mehuohjeitaan, kuulisin mielelläni ne kaikista parhaat. Itse olen jumiutunut omena-porkkanamehuun.

Jos ette ole mehun ystäviä, tämä on superhyvää, kun sekoittaa puolet soodavettä joukkoon! :)