Oli ilta Päiväkummun kylpylähotellin rantatalossa. Olimme Ninan kanssa kutsuvieraina ja muistaakseni lilluneet kylpylässä koko päivän, kun aurinko alkoi laskea. Naapuriterassilla oli hiljaista eikä rannalla ollut ketään. Silloin se iski. Nyt vuokrataan kanootti ja lähdetään melomaan!

Olemme kumpikin kokeilleet SUP-lautaa, mutta melominen oli uutta. Mietimme aluksi kanootin ja kajakin eroa, mutta pelasimme varman päälle ja vuokrasimme “sen, jolla voi mennä kaksin”. Se oli kanootti se. SUP-kokeilusta saattoi olla vähän apua melomisessa, mutta tuntui kyllä, että jumitin niska-hartiaseutuni lahjakkaasti tällä kokeilulla.

Meillä oli silti aivan törkeän hauskaa! En tiedä, mikä ihmeen kausi nyt on meneillään, kun himoitsen kokeilla asioita, joita en ole ennen kokeillut. Kaipa se on pieni pelko siitä, miten nuoruus on vaihtunut ruuhkavuosiin (vihaan tuota sanaa) ja alitajuntaan hiipii kauhukuva jumiutumisesta. Harrastuksille ei oikein ole aikaa, joten keskityn viikonloppuisin tällaisiin täsmäiskuihin ja -kokeiluihin.

 

Melontamatkalta tuli monta seesteistä kuvaa, mutta koen, että totuus näkyy noissa, joissa nauran suu täynnä ötököitä. Miten voi ihminen olla tällaisesta näin innoissaan? Viime aikoina blogi on ollut rappiolla, kun olen keskittynyt hakemaan tasapainoa työ- ja perhe-minän välille. Sitten on vielä tuo mela kädessä riehuva vapaa-ajan minä, jonka kanssa olisi kiva pysyä hyvissä väleissä. Se p*rkele, kun voi suuttuessaan vaikka huitaista melalla.

Toisaalta on kiva, kun on varastossa kuvia blogiin eikä stressiä siitä, ettei ehdi kuvata mitään. Asukuviakin tulee ikuistettua enemmän, kun suosikkivuodenaikani vihdoin alkoi. Lämmin alkusyksy on parasta ikinä! Aamulla voi valita takkirivistöstä mitä vaan, eikä ole yhtään liian kuuma käyttää takkia, mutta ei myöskään liian kylmä kävellä kaupungilla takki auki.

Mutta melomisesta vielä sen verran, että voin suositella kokeilemaan. Se on melkein yhtä kivaa kuin SUP, johon hurahdin ihan täysin. Tuntui vaan, että edessä ja takana oli aivan erilaista meloa kanootissa ja toinen meistä pääsi helpommalla. Onneksi oli niin hauskaa, ettei melomisesta aina edes tullut mitään, kun nauroimme hepulin kourissa. Ninan kanssa tulee aina naurettua posket kipeiksi.

Mutta ihan oikeasti. Mikö riemuidiootti tuossa alla meloo? En kestä! :D