Siirrytäänpä sairaalan jännitystunnelmista surisevaan metsäseikkailuun. Viime viikonloppuna suunnitelmanani oli mennä metsään, istua mättäälle ja lukea kirjaa kaikessa rauhassa. Kirjaksi valitsin blogin kautta saamani kirjan, siitä lisää aiemmassa postauksessa. Kirja ei kuitenkaan ole pääosassa tässä tarinassa.

Pääosassa on surkea suunnitelmani, jonka vesitti hurja hyttysparvi. Ennen äitiyttä hyttyset vähän surisivat ympärilläni ja lähtivät sitten paremmille apajille, mutta nykyään vedän niitä puoleeni magneetin tavoin. Metsähyökkäyksen jäljiltä puremia on jaloissani, käsissäni ja jopa takamuksessani, sillä joku hurjapää pääsi ihooni käsiksi jopa mekon kankaan läpi.

Oma rauha on teoriassa helposti saavutettavissa. Menee vaan jonnekin, missä ei ole muita. Tähän aikaan vuodesta siinä on vaan haastetta, kun siellä, missä ei ole turistiparvia tai paikallisia nauttimassa kesästä, ötökät ovat vallanneet reviirin itselleen. Yritin tällä samaisella maaseutureissulla ottaa aurinkoa nurmikolla ja lukea jälleen tuota samaista kirjaa, mutta ehei – kaiken maailman mönkiäiset takertuivat aurinkorasvaani ja ryömivät ihoani pitkin. Annan periksi.

mekko – H&M

aurinolasit – Jimmy Choo (saatu Instrumentariumilta)

kengät – H&M 

Kaiken sen surinan ja pörinän keskellä napsin kuitenkin pari kuvaa ennenkuin peffapistiäinen pääsi minuun kiinni. Se oli nimittäin viimeinen niitti, joka sai minut hylkäämään suunnitelmani. Metsästä yritin siirtyä laiturille lukemaan, mutta siellä niitä hyttysiä vasta olikin. Tämä aikaisin alkanut kesä on kiva, mutta olin ihan kokonaan unohtanut tämän ötökkätouhun. Niitä on kaikkialla!

  

Joten mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään, sillä aion viikonloppuna yrittää samaa suunnitelmaa. Tällä kertaa tosin hyttysmyrkyn kanssa! :D