Alkuviikon ajan päästäni poistettiin kaikki perheeseen liittyvä stressi, kun pojat olivat hiihtolomalla keskenään mummulassa ja mummilassa ja minä ahersin töissä. Aamuisin join kahvini rauhassa ja huomasin, että normaaliaamuina päässäni sinkoilevien lapsen pukemiseen, ruokailuun, kuljetukseen ja aikatauluihin liittyvien ajatusten tilalla oli yhtäkkiä ihan pöhköjä juttuja. Pääni sisällä ei kai vaan koskaan ole hiljaista, vaan sinkoilevien ajatusten määrän on oltava vakio.

Viikon aikana mietin mm. seuraavia:

  • miksei cooleissa rokkibiiseissä ole enää miesten laulamia stemmoja? Muistelkaa nyt Queeniä tai muita legendaarisia kokoonpanoja!
  • ihmiselle tekee hyvää olla yksin, ja mahdollisista sinkkuvuosista kannattaa nauttia. Itsensä tunteminen on todella, todella tärkeää, koska vain siten oppii omat rajansa.
  • pyöritteleekö vanhempi sukupolvi aina nuoremmalle silmiään ja ajattelee, että “kyllä nuokin vielä oppivat ja ymmärtävät aikanaan”?
  • miksi valkosuklaata sanotaan suklaaksi, vaikka se ei teknisesti edes ole sitä?
  • on jotenkin ihan eri asia lähteä kotoa töihin seitsemältä kuin kahdeksalta. Se valon määrä on ihan mieletön! En ole edes tajunnut ennen viime viikkoa, miten masentavaa on, kun vie lapsen hoitoon hämärällä ja hakee, kun on taas hämärää.
  • voiko vauvavuodesta selvitä niin, ettei ole edes välillä kaikesta loukkaantuva hormonihirviö, joka tulkitsee asiat ihan päälaelleen?
  • sarastusvalo on nerokas keksintö. Harmi vaan, että meillä siihen herään ainostaan minä – pojat kääntävät vain kylkeä, kun valo käy liian kovaksi.
  • minne katosi päivät?
  • Vesseli-minttukaakaojuomajauhetta pitäisi alkaa taas valmistaa. En voi olla ainoa, joka sitä kaipaa.
  • kannattaa olla rohkea ja valita työtiimin torstaitekemiseksi Glitternisti urheilun sijaan. Siinä saattaa yllättyä, kuka glitteröinnistä on eniten innoissaan ja samalla oppii tuntemaan niitä toimiston hassuja tyyppejä vielä lisää. (Tästä on tulossa myöhemmin oma postaus, kuvat on aivan mielettömiä!)
  • jokaisessa kaupungissa ja asuinpaikassa on jotakin hyvää. Joskus niihin hyviin asioihin vaan tottuu niin, että niitä pitää itsestäänselvyyksinä.

Kirpsakkaa maanantaita! :)