Pakkaaminen ei todellakaan ole lempipuuhaani. Erityisen ärsyttävää se on, kun joutuu käyttämään aikaa johonkin niinkin turhaan kuin “korusolmun” selvittelyyn. Kaikille koruille ei ole koteloa tai omaa lokeroa, vaikka IKEAn taitettavat lokerot vähän auttavatkin. Pidempien riipusten kanssa päädyn kuitenkin aina yllä olevan kuvan tilanteeseen. Osa kasan koruista on saatu blogin kautta vuonna nakki ja sämpylä.

Selvitellessäni korusolmuja ja pakatessani koruja muuttolaatikkoon, myytäväksi ja roskiin, törmäsin vanhoihin tuttuihin, joista olen kirjoitellut ehkä blogissanikin. Avaan kohta tarinoita muutaman korun takaa, tämä kun tuntui Facebookissa olevan tällä viikolla kuuma aihe erään plussakorun kohdalla. Mutta siitä lisää kohta, aloitetaanpa eri korusta.

Sain pikkusiskoltani syntymäpäivälahjaksi Juicy Couturen sydänkorun muutamia vuosia sitten. En ole aikoihin käyttänyt sirompia kaulakoruja, mutta kun käytän niitä, käytän useimmiten tätä. Tähän minulla on rasiakin tallella, mikä on aika harvinaista.

Tänä ei oikeastaan ole alunperin minun rannekoruni. Lähdin kerran juhlimaan ison cocktail-sormuksen kanssa ja heräsin aamulla isot rannekorut ranteissani. Käytän isoja rannekoruja yleensä aina pareittain. Koko villin tarinan näiden korujen takaa voit halutessasi kerrata tästä postauksesta. Muistitko tätä, Nina?

Pocahontas-rannekoru on jotakin Disney-mallistoa. Jokin tämän muodossa vetosi minuun aikanaan ja sai maksamaan ihan naurettavan paljon rihkamakorusta. Olen käyttänyt tätä surullisen harvoin, vaikka tämä olisi ihan täydellinen kesäkoru jonkin vaalean mekon ja kevyen rusketuksen seuraksi.

Rakas rippiristini on edelleen tallessa ja käytän sitä säännöllisesti. Muistan, kuinka tämä maksoi aikanaan yli tuhat markkaa, ja koru oli aikanaan aivan heittämällä kallein omistamani koru. Siinä on sekä valko- että keltakultaa, joita en yleensä yhdistä keskenään, mutta tässä riipuksessa ihastuin yhdistelmään.

Kultakoruja löytyi lisääksi. Ei, minulla ei ole kahta rippiristiä, vaan tämä toinen on entisen poikaystäväni. Ihailin yksinkertaista ristiä aina ja lopulta sain sen itselleni, vaikka vastustelin ensin. Mies kuitenkin kertoi, että risti menee roskiin tai minulle, joten pelastin ristin. Pieni sormus lyttyyntyneellä sydämellä on lapsuudestani kuten myös pieni rannekoru kultalaatalla.

Muistatteko Kaipaus-tuoksukoru? Sain tämän blogin kautta asuessani vielä Jyväskylässä. Korun takapuolella on reikä, jonne suihkitaan suosikkituoksua tai oman rakkaan hajuvettä, joka sitten korun maatessa lämmintä ihoa vasten kaulalla alkaa voimistua. Tämä vaaleanpunainen versio taisi olla vielä osa jotakin Roosa nauha -mallistoa? Muistaako joku?

Ja sitten siihen vetonaulaan! Huomasitteko Facebook-sivuillani nostalgiapäivityksen? Yhdessä vaiheessa näitä Antti Asplundin plussakoruja on lähes kaikissa seuraamissani blogeissa, minulta löytyy tämä myös mattapintaisena violettina. Löysinpä yhdet vanhat asukuvatkin omastakin blogistani, joissa plussakoru esiintyy. Ah, tätä nostalgian määrää!

Koru, joka onkin muistitikku? Kyllä vaan! Tämän taisin ostaa ollessani Avonin kauneuskonsulentti. Kandin työni (otsikkona Valon vaikutus kollageeniin eli olin selkeästi aikaani edellä) on edelleen ladattuna tuolle muistitikulle, koska olin hienointa ikinä ladata valmis työ vihdoin juuri tikkuun, jossa on Swarovskin kiviä ja jonka voi ripustaa kaulaan. Voi mauttomuuden huippu.

Aaw! Tämän korun sain blogiyhteistyönä joltakin pieneltä kotimaiselta yrittäjältä, jonka nettikaupan huomasin kadonneen etsiessäni sitä muutaman vuosi sitten. Muistan, kuinka korua pilkattiin jossakin vaiheessa blogissani, mutta minä tykkäsin tästä kovasti. Asukuvia löytyy tästä postauksesta.

Montako koruista muistit? Entä löytyykö sinulta Asplundin plussakoru eli ikoninen bloggaajakoru vuosien takaa? :D