Ai että, kun laiskottaa! Arvatkaa vaan, miten ihana on kävellä Picnicin ovista sisään, kun ipana on viety hoitoon? Otan herkkuaamiaisen chia-vanukkaalla, lattella ja mustikkasmoothiella, jossa on ihanasti spelttiä seassa. Juon aamulla vain kahvin kotona, joten tässä vaiheessa on jo nälkä. Hoitovapaalla join aina aamut kahvia ja söin aamiaisen vasta 1.5 tai jopa 2 tuntia heräämiseni jälkeen.

Uutta rytmiä on vaikea opetella. Aamulla ei vaan ole nälkä eikä smoothie yksin oikein pidä nälkää. Smoothie on nimittäin ainoa aamiainen, jonka voisi vähän kuin väkisin saada kurkusta alas ennen lähtöä päikyn kautta töihin. Mutta tässä sitä ollaan, herkkuaamiaista tilaamassa ja Picnicin mobiilipassia vilauttamassa.

Toimistolla on aamulla hiljaista, joten vastailen sähköpostit heti pois alta samalla, kun nautiskelen vanukastani. Kahvi virtaa suoniin ja antaa kivasti draivia työpäivään. Hiljalleen pojat alkavat valua töihin. Kuuntelen toisella korvalla kuulokkeista Antti Tuiskua ja koetan olla hytkymättä mukana ihan kamalasti.

Mikä näissä aamuissa sitten on vikana. Anteeksi äiti, mutta pane silmät kiinni. Jos sorrun tähän yhdeksän euron täydelliseen aamiaiseen, jolla selviän monta tuntia enkä kiukuttele, vaikka lounas olisi vasta kahdelta, muutamankin kerran viikossa, heitän paljon rahaa hukkaan. Kattilallinen kaurapuuroa ja pakastimesta napattu kourallinen kotikylän metsän mustikoita maksaa alle euron. Kupillinen suodatinkahvia kermalorauksella ei juurikaan nosta hintaa. Tähänkö siis tahdon käyttää palkkani?

 

Mutta kun pointti on siinä, että niin minä taidan todella haluta tehdä. Asua vuokralla, maksaa siivoojalle ja käydä ylihintaisissa konserteissa, joissa ei olisi pakko käydä. Voisimme ostaa asunnon ja muuta järkevää, mitä sukulaiset ehdottavat, mutta olen tässä parin vuoden sisällä tullut siihen lopputulokseen, että mikään, mikä säästää aikaa ja helpottaa arkea, ei ole turhaa. Ja jos se alkaa tuntua turhalta, voi aina palata keittämään kaurapuuroa.

Lisäksi kaiken huipuksi jotenkin tuntuu että nykykulttuurissa on normaalimpaa kauhistella sitä, mitä kaikkea päivittäisen lattemukillisen hinnalla saisi vuodessa kuin sitä, mitä päivittäisen röökiaskin hinnalla saisi. Milloin tämä kääntyi näin? :/