Tuijotan MINIn rattia ja hymyilyttää. Mies kiertelee vielä hetken Kameratorilla ja minä odotan pojan kanssa autossa. Kohta pääsemme kaksin elokuviin. Ensin pitää vain viedä poika kummitätinsä hoiviin. Fiilis on hyvä myös siksi, että olemme lempikaupungissani Tampereella. Hyräilen ja höpötän autossa hyväntuulisena.

Kun olemme kahden, lisään kerroksen punaista huulipunaa ja kerron miehelleni virnistellen, että varasin meille paikat takarivistä. Elokuva voisi tietysti olla jotakin romanttisempaa kuin Itse ilkimys 3, mutta pääasia on viettää aikaa kahden. Sitä on yllättävän vaikea järjestää, joten olen ylpeä, että olen saanut sovitettua niin monen ihmisen kalenterit yhteen eikä kukaan kiukuttele. Ja onhan minulla vielä pussailuyllätyskin.

Leffateatterilla hykertelen poppariboksi sylissäni, kun siirrymme kohti saliamme. Salissa tarkistamme paikkanumeromme ja kappas, neiti “vuoden avovaimo”, joka on juuri leijunut rakkaalleen varanneensa  heille ainoat paikat takarivistä, kun taas muualla salissa oli täyttä, tipahtaa alas pilvilinnoistaan. Olen lukenut paikkakarttaa jollakin ihme logiikalla ylösalaisin ja varannut meille paikat ihan eturivistä.

Että siinäpä nauroimme räkäisesti pieruvitseille niskat kipeinä ja missasimme puolet vitseistä, kun valkokangas ei mahtunut näkökenttään kokonaan. Hyvä Iina! :D

(maailman paras huulipuna on saatu diego dalla palmalta)