Olen niin ylpeä, kuinka vähän “ulkona on liian kuuma” -postauksia olen tänä kesänä tehnyt. Muistin kuitenkin muutaman kuuman päivän aikana, miksi en niin innostu kesästä. Viileämpi päivä, jona kesämekon päälle sai vetää puuvillaneuleen, mutta jonka aikana aurinko kuitenkin helli ihoa aamusta iltaan, oli heti enemmän mieleeni. Heitin romukoppaan sekä kesäkänkkäränkän että vanhan pukeutumissäännön, jonka mukaan raskaan ja leveän yläosan kaveriksi tarvitaan kapea ja istuva vaate. Hitot tarvita, liehuin ihan tuplana koko päivän.

mekko – H&M

neuletakki – Odd Molly* (saatu)

espadrillot – Odd Molly*

Olen tässä hiljalleen yrittänyt totuttautua ajatukseen, että työt jatkuvat syyskuussa täysipäiväisesti. Koetan kasailla palikoista tasapainoista kokonaisuutta, jossa kaikki olisi tasapainossa. Työ, perhe, blogi, liikunta, oma aika ja muut rakkaat palikkani. Jokainen ruuhkavuosia elävä taisi purskauttaa juuri kahvit näppäimistölle. Tasapaino, mitä vielä. Jos veisin pojan hoitoon joka aamu kävellen ja kävelisin päiväkodilta töihin, pysyisin kunnossa ja saisin liikuntaa kivasti. Eri asia on se, jaksanko oikeasti herätä niin aikaisin joka aamu.

 

Mietin tietysti myös, missä välissä ehdin kuvailla blogijuttuja. Mietin eväitä. Mietin kaikenlaista, mitä en edes jaksaisi miettiä, mutta mikä pyörii päässäni. Ehkä pitäisi keskittyä nauttimaan vielä muutama viikko vapaudesta, kun ei ole pakko stressata. Palataan siis panikointiin muutaman viikon sisällä. Nyt nautin vielä aamuista meren rannalla, aamupäivien tyhjistä kauppakeskuksista ja kaikesta, mikä jää pian historiaan minun osaltani. Rannalle siis! :)

(*kaupallinen linkki)