Hei, hypätäänpä mielikuvitusloikka viikonlopun yli maanantaihin, tuohon yhteiseen suosikkiviikonpäiväämme. Ensi maanantai ei ole mikään tavallinen maanantai, sillä Lidl-myymälöissä ympäri Suomen kuhisee jälleen. Tällä kertaa ihmisiä ei houkuta joogamallisto tai kashmirneulekokoelma, vaan Lidlin matkalaukku. Harmaa, pinnaltaan kova laukku maksaa himpun alle 45 euroa, kankaisen taas saa vähän alle 30 eurolla. Pikkusiskoni yritti jo kovasti vihjailla, että häneltä puuttuu matkalaukku, joka sopii käsimatkatavaroihin. Että vinkkinä vaan.

Viikko alkaa olla taputeltu, vaikka vielä on paljon tekemistä. Pimennysverho-operaatio päättyi ennen kuin se ehti oikein edes alkaa, sillä tilaamassani verhopaketissa oli yksi verho. En jotenkin ajatellut, että sivuverhoja voitaisiin myydä yksitellen, joten nyt tilaan sitten toisen verhon. Ja etsin oikeanlaisia klipsuja, sillä tietysti minun tuurillani keittiön ja makuuhuoneen ikkunoiden “raiteet” ovat erilaiset. Miksihän ihmeessä eksyin puhumaan ikkunoistani? Ehkä matkakuume on niin kova, etteivät ajatukseni pysy kasassa.

Lidlin aamiaistapahtuman seuralaisistani kamerani muistikortille tallentui Noora, jonka kanssa toivottavasti löydämme itsemme lentokentältä yhdessä uusien laukkujemme kanssa. Lidlin matkalaukku täytyy viedä ensilennolleen mahdollisimman pian. Rakastan istua lentokoneessa ja katsella maita, joiden yli lennetään. Etsiä lentokenttää, jolle laskeudumme. Miettiä, miten pehmeiltä pilvet näyttävät. Katselin korkealta Clarionin yläkerrasta Helsinkiä ja mietin, miten oma kotikaupunkini näyttää ihan erilaiselta, kun sitä katsoo uudesta perspektiivistä. Ihan kuin olisi lomalla!

Mietin nuorempana, miksi Helsinkiin virtaa niin paljon turisteja. Tuntui, ettei täällä ole mitään erikoista tai erityistä. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, miten jo eri kaupunginosat ovat nähtävyyksiä itsessään. Ei tarvitse siirtyä kuin kilometri sivuun ja tunnelma vaihtuu täysin. Tällä hetkellä suuri ikäväni kohdistuu Ullanlinnaan, mutta tiedän, että aika on kullannut muistot eikä asuminen Pietarinkadulla olisi enää samanlaista. Eikä sen kuulukaan olla.

Kevyt Lidlin matkalaukku lähti tapahtumasta lahjana mukaani kuten salaa toivoinkin. Arpaonni suosi niin, että sain tummanharmaan laukun ja Nooralle napsahti vaaleampi versio. Pääni sisällä pakkaan jo laukkuun sinisävyisen kietaisumekon, rennot farkut, ohuen neuleen, nahkatakin ja uudet nilkkurini. En edes muista, koska olen viimeksi käynyt ulkomailla. Juuri nyt on sellainen olo, että lähtisin sinne kaikista mieluiten hyvän ystävän kanssa. Sellaisen, jonka kanssa hymyilyttää juoda aamukahvi lentokoneessa. :)