OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilisen päivän niin sanottu koostumusyhtälö sisälsi ahdistuneen blogiavautumisen, mutta rehellisyyden nimissä myös monta muuttujaa, joista pidin. Kiinnostava blogitapahtuma täynnä kosmetiikkaa. Tampereelta asti tänne matkustanut ystävä. Aamun aurinkoinen palaveri. Vaunulenkillä bongatut linnut ja lapsen riemu niistä. Kivat vaatteet ja joku, joka ehti kuvata ne. Lähes vahingossa pelastettu hiuskriisi. Niin, se iski jälleen. Otsatukkani alkaa olla nyt niin ylikasvanut, ettei sitä voi pitää auki silmillä enkä saanut hiuksia asettumaan kauniisti kiinnikään, vaikka yritin useampaa pinniviritelmää. Lopulta päädyin hätäratkaisuna sliippaamaan hiuslakalla otsiksen kiinni päänahkaan ja väsäämään latvoihini pörröisen letin, vaikka en sellaisia olekaan hyvä tekemään. Pakko ehkä ostaa joku letityskirja ja harjoitella ihan tosissaan. Otsiksen taidan kasvattaa taas pois, se ei tunnu enää yhtään omalta.

      OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko – Odd Molly

nahkatakki – JC

laukku – Vero Moda

kengät – Timberland

Lupasin itselleni, että saan ostaa itselleni tuon hippimaksimekon*, jos myös käytän sitä. Valitsin kahdesta värivaihtoehdosta tarkoituksella tämän tummemman, jotta mekko tuntuisi tarpeeksi arkiselta. Muuten se jäisi pölyttymään vaatehuoneen juhlamekkorekkiini ja se taas merkitsisi sitä, että mekko on ostettu turhaan. Myös viskoosi materiaalina auttaa käyttämään mekkoa arkena, koska lasken viskoosin ns. arkisiin materiaaleihin, vaikka se tässä mekossa kiiltävää onkin. Mekon seuraksi puin klassisen prätkänahkatakin ja mokkanilkkurit, jotka ovat yhdet parhaista kävellä. Edelleen harmittaa, etten ostanut noita myös mustina. Kadun sitä vähintään kerran viikossa, sillä kenkäkaapissani on mustien korollisten nilkkureiden mentävä kolo vanhojen venähdettyä piloille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Moni tuttuni yllätyi näistä ajatuksistani, mutta matka kohti parempaa on ehkä helpompi aloittaa, kun rakkaat ihmiset tietävät, missä mennään. Tiedän, että kaikki eivät tue toivettani paremmasta olosta, vaan jatkavat sen “olet hyvä tuollaisena” -mantran hokemista. Minusta se on väärin, sillä sanomalla noin antaa minun ymmärtää, että olen hyvä surullisena. Tiedän, että kaikki tarkoittavat hyvää, mutta joskus tuntuu paremmalta jutella kommenttiboksissa tuntemattomille kuin puhelimessa tutuille. Kiitos siis asiallisista kommenteista kaikille. Suunnitelma kilojen kadottamiseksi ja sokerista pääsemiseksi alkaa jo muodostua, sillä tapaan ensi viikolla PT:ni. Sitten pitäisi vielä keksiä se ruokavalio, jolla saataisiin elämä tasapainoon. Siinä sitä onkin miettimistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päätin lopulta pitää sanani ja mennä lauantain blogigaalaan, vaikka en vieläkään tiedä, mitä sinne muka puen ylleni. Silläkin uhalla, että haluan tulevan gaalaillan aikana vajota maan alle kaikkien parikymppisten fitnessmimmien seassa. Samaan tapaan kuin tuoreita äitejä pelotellaan koliikkivauvolla ja itsetuhoisilla taaperoilla, voisin minäkin ohimennen kuiskata korvaan varoituksen siitä, ettei nopea aineenvaihdunta pysy sellaisena ikuisesti, vaan vielä koettaa aika, kun illalla syödyt kolme perunalastua keräävät yön aikana kasvoihin litran nestettä. Ei vaan, keskityn viettämään aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja murehdin näitä omia ongelmiani joskus myöhemmin. Kaikelle on aikansa ja tulevana lauantaina on ystävien aika. Samoin myös sunnuntaina, sillä minä ja Noora suuntaamme Antti Tuiskun keikalle! ♥

(*kaupallinen linkki)