Aamuinen näky kokovartalopeilistä motivoi sen verran, että olen tämän aamun selaillut verkkokauppoja ja miettinyt, miten ihana on, kun muutaman kuukauden päästä saa oman vaatekaappinsa sisällön jälleen käyttöön. Ei sillä, että tässä mustassa maksimekossa ja sen harmaassa siskossa olisi mitään varsinaista vikaa, mutta alkaa vähän kyllästyttää. Eräs suosikkibloggaajani Ansku haastoi minut sopivasti pohtimaan tämän syksyn tyyliäni ja miten se eroaa aiempien vuosien tyyleistäni. Alunperin haasteen kehitteli Noora, jonka postaus kannattaa myös kurkistaa, jos kaipaa pukeutumisinspiraatiota.

syksy2014 2

Viime syksyn ja sitä edeltäneiden syksyjen hittilistoilta pidetään:

  • nahkanilkkurit. Sellaiset, joissa on suhteellisen paksu ja tukeva korko, jotta niillä pysyy oikeasti pystyssä ehkä jopa vielä alkutalvella.
  • hatut. Niitä on eteisen vaatekaapin ylähylly pullollaan. Vielä pitäisi opetella lisäämään se hattu asuun. Myös huivien kanssa voisin tsempata.
  • kiinnostavat laukut. Kannan omaisuuttani usein joko mustassa Zalandon kassissa tai Minna Parikan Maxine-laukussa, vaikka omistan lukuisia käsilaukkuja. Tänä syksynä otetaan käyttöön myös ne unohdetut tapaukset.
  • boyfriend-farkut. Aina ja ikuisesti, sillä kapeisiin farkkuihin ei vaan jaksa pukeutua päivästä toiseen.
  • tummanruskea hiusväri. Tämän kohdan toteutin itse asiassa jo viikonloppuna. Oho, hups!
  • farkut. Niitäkin riittää jopa nolottavan monet vaatekaapissani, vaikka olen karsinut farkkuja myyntiin huomattavan rankalla kädellä. Varsinkin “pyllynkohotusfarkkuja” on ollut mieletön ikävä näiden löllökuukausien aikana.
  • myssyt sekä pipot. Äitini vihaa näitä, mutta minä rakastan.
  • rotsi. Jätin vain rakkaimmat nahkatakit henkareihin roikkumaan edellisen kirpputorikohtauksen aikana ja niitä kaunottaria on ollut hurja ikävä. Varsinkin yhtä liukuvärjättyä, jota en ole edes kuvannut vielä blogiini.

syksy2014

Niin. Olen niin rakastunut vaatekaappiini, että en koe juurikaan tarpeelliseksi hankkia sinne mitään uutta ja ihmeellistä. Sen sijaan tarvitsen vanhojen juttujen tilalle uusia vastaavia, sillä mm. viime syksyn nilkkurit ovat käyttökelvottomat. Huolisin vaikka samanlaiset uudet, joten mitään metsästysprosessia tässä ei aloiteta. Jotenkin helpottava tunne, kun vaatekaappi tuntuu valmiilta. Nyt pitäisi vaan käydä niiden seitsemän jätesäkin kimppuun ja käydä ne läpi vielä kerran, ettei kirpputorille vaan livahda vahingossa aarteita, joita sitten ikävöi myöhemmin takaisin.

Haastan syystyyliään pohdiskelemaan Ninan, Anna-Marian (olen vieläkin hämmentynyt, että “Korundilla” on sittenkin oikea nimi) sekä Mintun. Sitten vaan vaatekappeja sekä vanhoja asukuvia penkomaan ja mielikuvitusshoppailemaan! :)