Matka siskon valmistumista juhlimaan maalle taittui tänään Tampereen kautta. Tuo vanha kotikaupunkini herättää minussa edelleen lämpimiä tunteita ja nostaa leveän hymyn huulilleni. Tutut kahvilat tuntuvat edelleen ihanan kotoisilta ja kadut vieläkin jotenkin rakkailta. Tampereelle voisi vaikka muuttaa kesäksi, mutta nyt siihen pitäisi olla jo melkein jokin syykin. Ennen olisin voinut muuttaa vain pelkän kaupungin vuoksi, mutta ilmeisesti se juurtuminen Helsinkiin on vihdoin sillä tasolla, etten enää kuvittele maailmassa olevan vain yhtä paikkaa, jossa voin olla onnellinen. Jotenkin lohduttavaa ymmärtää tämä kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Ja niille, jotka satunnaisesti kyselevät, käytänkö kaikkia vaatteitani vain kerran, vastaukseksi päivän asu. Siinä vietän nimittäin noin neljä päivää viikossa. En vaan kehtaa pyytää naapuriani kuvaamaan samaa asua useampaan kertaan, kun se on jo jotenkin outoa! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(mekko ja kengät saatu)